Suomen oppilaitokset ja koko kansa ovat jälleen ahdistuksen vallassa: ensin Jokela, nyt Kauhajoki. Nuorten miesten maailmassa on jotain järkyttävästi vialla, mutta nyt oli vikaa myös poliisin toimissa.
Hieman ennen puoltapäivää eilen tavallinen tiistai muuttui ahdistuksen ja epäuskon sävyttämäksi päiväksi, kun suomalaiset seurasivat Kauhajoelta tipoittain saapuvia tietoja. Jo varhain oivallettiin, että jälleen oli tapahtunut jotain kaameaa, joka ylittää kansainväliset uutiskynnykset ja leimaa Suomea ikävästi.
Tällä erää viranomaiset ja tiedotusvälineet tiesivät, kuinka tilanteessa oli tarpeen toimia - mutta tällaista rutiinia ei kukaan halua. Jokelan piti olla ainutkertainen poikkeus, häiriötila suomalaisessa elämänmenossa. Nyt kuitenkin oli jälleen kerran nuori mies astellut oppilaitoksensa sisään asekassin kanssa keskellä kirkasta päivää ja ryhtynyt surmaamaan opiskelutovereitaan.
Kyseessä ei ollut mikään pääkaupunkiseudun lähiö vaan Kauhajoki, tavallisista tavallisin suomalainen pikkukaupunki ja siellä täysin tavanomainen oppilaitos. Samalla se tarkoittaa sitä, että aivan missä tahansa voi tapahtua aivan mitä tahansa. Tämä vain lisää tapahtuman ahdistavuutta. Eikö missään voi olla enää turvassa?
Ampujan taustoista kaivetaan lähipäivinä esiin kaikki mahdollinen. Oleellisinta on kuitenkin lyhyt määritelmä: kyseessä on suomalainen nuori mies, 20 ikävuoden vaiheilla, aivan kuten oli Jokelassa. Mikä pimentää nuoren miehen mielen tällä tavoin? Viimeistään Kauhajoen jälkeen tämä on kansallisen tason kysymys, eikä vastauksen etsiminen kuulu vain maan hallitukselle, viranomaisille tai ammattiauttajille. Se kuuluu yhtä lailla kouluille, perheille ja ikätovereille. Suunniteltu ja määrätietoinen väkivallanteko tarkoittaa tunnekylmyyttä, jonka kehittymiseen on aina jokin syy.
Nyt kaameutta lisää se, että viranomaiset olisivat kyenneet estämään tapauksen ennalta. Poliisi kiinnitti hienosti huomiota YouTube-internetsivustoon, jonka videossa Kauhajoen kotipaikakseen ilmoittanut mies ampui pistoolilla ja julisti elämän olevan sotaa ja tuskaa. Ampujaa kuulusteltiin maanantaina, mutta aselupaan ja aseeseen ei puututtu. Seuraukset olivat hirvittävät.
Vastaisuudessa nollatoleranssi on ainoa mahdollisuus. Oppia joudutaan nyt ottamaan liian raskaalla tavalla siitä, ettei mitään uhkailua tai outoa käyttäytymistä aseiden kanssa sovi katsoa läpi sormien.
Myös muihin konkreettisiin toimiin on tarvetta. Suomessa on ampuma-aseita paljon, ja niiden hankinnan rajoittaminen on edessä. Ampuma-aseiden saamisen helppous on käynyt jo aivan liian kalliiksi. Käsiaseet kuuluvat kontrolloituihin oloihin, ei muualle.
Tämänkin ampujan video kertoo paljon mielenmaisemasta, jossa Suomessa saatetaan kasvaa. Inhimillisyys katoaa, jotain muuta ryömii tilalle.
Vaikka ampuja olisi käyttänyt aikaansa internetin, tietokoneiden, väkivaltapelien ja metallimusiikin parissa, ei syyllisyyttä voi ulkoistaa niille. Aivan muualta on etsittävä syytä siihen, että käsittämättömältä tuntuva teko on jo kahdesti toistunut Suomessa. Jokela ja Kauhajoki ovat yhteiskunnan sisältä lähteneitä silmittömiä terroritekoja.
Kansakunnan on katsottava itseään peiliin: näin ei voi jatkua. Kuka tietää, onko tästäkin kauheudesta joku jossain jo ottamassa roolimallia. Kestävää ratkaisua ei löydy kontrollin, vaan välittämisen lisäyksestä.