Rovaniemeläinen velkaneuvoja on huolissaan uusavuttomista ja maksuhäiriöisistä nuorista. Vailla minkäänlaista taloudellista todellisuudentajua olevat nuoret kun ovat uutena joukkona ruuhkauttamassa velkaneuvontaa. Ilmiö ei ole suinkaan yksin Rovaseudun, vaan se on muuallakin nähtävissä. Maksuhäiriöisten osuus onkin kasvanut koko maassa vuodessa kymmenisen prosenttia. Siitä tosin vain osan muodostavat holtittomasti rahaa käyttävät nuoret, mutta ongelman vakavuuden vuoksi sitä ei pidä väheksyä. Jos vastuullisuus ja talonpoikaisjärki puuttuvat rahan käytöstä jo nuorena, tasapainoisen elämän perustaksi tarvittavat taidot puuttuvat todennäköisemmin ihmisen koko elinkaaren ajan.
Velkaneuvojan havaintojen mukaan nuoret tilaavat tavaraa ja vaatteita postimyyntifirmoista jopa 30 prosentin korolla ja puhuvat kännykkäänsä tuhansien eurojen edestä, vaikka heillä ei olisi tuloja lainkaan. Jos vanhemmat eivät ryhdy tai heillä ei ole varaa ja halua ryhtyä pelastajiksi, erääntyneet laskut lankeavat maksettaviksi viivästyskoron kera.
Pahimmassa tapauksessa nuori menettää luottokelpoisuutensa, millä on monenlaisia vaikutuksia hänen tulevaisuuteensa. Luottokelpoisuuden saattaa tosin menettää sellainenkin, joka on teoistaan vastuullisena hoitanut ja haluaa hoitaa velvoitteensa. Elämä saattaa heittää eteen sellaisia tilanteita, että ilman omaa syytään joutuu maksukyvyttömäksi.
Kännykkä, niin hyvä ja tarpeellinen väline kuin se onkin, voi joillekin nuorille olla ensimmäinen askel ylivelkaantumiseen. Kännykän tekniikkahan mahdollistaa monenlaisten maksullisten palvelujen tilaamiseen, jopa päivän vitseistä viikon horoskooppeihin. Mainostelevision keskustelu-ohjelma on vain yksi esimerkki siitä, miten nuoria houkutellaan läpi yön osallistumaan keskusteluun kalliilla tekstiviesteillä. Jotkut ovat jääneet ohjelman koukkuun, vaikka sen taso on yhtä törkyistä ja kaiken arvostelun alapuolella kuin tunnetun rokkarin toilailut loppukesällä kolmoskanavalla.
Nuorten maksuhäiriöiden ja ylivelkaantumisen syyt ovat paljon syvemmällä kuin äkkipäätä tulee ajatelleeksikaan. Ne ovat tässä hullussa, aineellisia arvoja palvovassa ja turhuuden markkinoita pullollaan olevassa maailmassa. Jo päiväkodeissa lapset törmäävät tilanteisiin, jossa kilpaillaan tarpeettomillakin tavaroilla ja asenteella " minunkin pitää saada". Jos vanhemmat menevät sellaiseen arvostelukyvyttömästi mukaan, niin pää on avattu aina uusille, muodikkaammille ja kalliimmille tavaroille. Vaikka ne olisivat tarpeettomiakin, puhumattakaan, että niihin olisi perheessä varaa.
Kun lisäksi mainokset ja media tuovat epäterveetkin ilmiöt nopeasti olohuoneisiimme, lastensa ja nuortensa rahankäyttöä terveelle pohjalle ohjaavat vanhemmatkin saattavat uupua niiden viestien edessä ja antaa nuortensa vaatimuksille periksi. Vaikka vastavirtaan kulkeminen on vaikea ja vaativa laji, siinä onnistuminen on kuitenkin palkitsevaa niin nuoren kuin hänen perheensä ja koko yhteiskunnankin kannalta.
Aikuisten luoma mainoksia, markkinoita ja houkutuksia pursuava elinympäristömme antaa nuorille vääristyneen viestin kuluttamisesta ja luo odotuksia, jotka ovat mahdollisuuksiin nähden ylimitoitettuja. Tässä mylläkässä nuorten saattaa olla vaikeaa tiedostaa tosiasioita. Esimerkiksi suurten ikäluokkien itselleen hankkima asunto ja muu varallisuus on muodostunut vuosikymmenten työnteon seurauksena. Sitä ei ole saatu, niin kuin nyt vaaditaan, kaikkea kerralla ja heti.