Ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden väheneminen ja hupenevat luonnonvarat.
Siinä syitä monen nuoren kokemalle maailmantuskalle ja ahdistukselle, sanoo Suomen Luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja Päivi Lundvall.
Liitossa nuorten ahdistus näkyy uusina jäseninä, lukuisina some-seuraajina ja kansallispuistojen kävijämäärien kasvuna.
– Nyt eletään aikaa, kun uusi luonnonsuojeluaalto alkaa kehittyä. Emme ole vielä päässeet 1970-luvun tasolle, mutta toivottavasti se on suuntaus, Lundvall sanoo.
Hän viittaa suureen suomalaiseen luonnonsuojelubuumiin, jolloin syntyi Koijärvi-liike. Suomalaisille tuli huoli ydinsodasta ja ympäristömyrkyistä. Tässä ajassa erityinen huolenaihe on ilmastonmuutos, jota Lundvall kuvaa jopa vaarallisemmaksi kuin ydinsotaa.
– Ruotsin ja Norjan luonnonsuojeluyhdistykset ovat viimeisten kymmenen vuoden aikana jo tuplanneet jäsenmääränsä. Meillä Suomessa heräillään globaaleihin kysymyksiin kai vähän myöhässä.
Myös Oulussa nuorten innostus näkyy Luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistyksen toiminnassa.
Vielä muutama vuosi sitten yhdistyksen jäsenten keski-ikä alkoi huolestuttavasti nousta, mutta nyt rinkiin on tullut muutama aktiivinen nuori. Tuoreet jäsenet toivovat aiempaa radikaalimpia tekoja.
– Performansseja, adresseja ja tempauksia. Nuoret tuovat yhdistykseemme kokonaan uusia toimintatapoja, mikä on hyvä asia, sanoo varapuheenjohtaja Kalle Hellström.
Nuoret jäsenet ovatkin Luonnonsuojeluliitolle enemmän kuin tervetulleita.
Liitossa koetaan, että kolmannen sektorin luonnonsuojelutoimintaa tarvitaan nyt enemmän kuin pitkään aikaan liiton 80-vuotisen historian aikana.
Lundvall on erityisen huolissaan siitä, että 80- ja 90-luvuilla rakennettua ympäristölainsäädäntöä on alettu parin viimeisen hallituskauden aikana purkaa. Vastuu ympäristön suojelusta jää yhä enemmän paikallisten toimijoiden harteille.
– Paikallisyhdistysten pitää kasvaa ja voimistua, tai muuten luonto häviää.
Oulun paikallisyhdistyksessä huolettaa erityisesti metsän jatkuva raivaaminen. Yhdistys taistelee esimerkiksi Nallikarin asemakaavamuutosta vastaan hallinto-oikeudessa asti.
– Jos huvipuisto rakennetaan Hietasaaren pelloille, pellot korvaavat metsät. Silloin metsä kärsii jälleen kerran, Hellström sanoo.
Nallikari ei ole ainoa yhdistyksen murhe Oulussa. Toppilansalmi, Vaakunakylä ja Tuiran puisto ovat jo joutuneet luopumaan luonnostaan rakentamisen vuoksi.
– Oulun jokisuistoa pitäisi varjella. Se on kaupungin keuhkot.
Luontoarvojen puolustajan tehtävä ei aina ole helppo.
Luonnonsuojelijoiden toimintaa pidetään helposti kapuloiden laittamisena rattaisiin. Kalle Hellströmin mukaan jonkun on kuitenkin tehtävä ikävä työ ja muistutettava bisnestä tekeville tahoille luontoarvojen merkityksestä.
– Paras tapa saada ihmiset muistamaan luonnon arvo on viedä heidät metsään. Ihmisten on nähtävä erilaisia luontoympäristöjä, jotta he voivat ymmärtää, miten tärkeä asia luonto on ihmiselle ja tulevaisuudelle. Näen, että meidän toimintamme ydin on nimenomaisesti ihmisten ymmärryksen lisääminen.