Ehtoista emäntää itselleen etsivä nuori mies oli Juttutuvassa hiljattain huolestunut siitä, etteivät nykynaiset osaa valmistaa ruokaa tai tehdä kotitöitä. Arvata saattaa, että kaulimethan siinä alkoivat heilua ja monenlaisia mielipiteitä heitettiin ilmaan. Mutta mitä mieltä asiasta on neuvoja Marja-Leena Pirkola Pohjois-Pohjanmaan Martat ry:stä.
Ikäväkseen Pirkola joutuu myöntämään, että reseptit ovat monella hukassa. Syynä hän pitää nykyistä kulttuuriamme, jossa kaiken saa valmiina. "Minulta on kysytty mitä juustohöylällä tehdään tai kuinka makaronit keitetään."
Pirkolan mielestä koulujen kotitalousopetuksen tasoa tulisi nostaa. Nyt opetuksessa käytetään aivan liikaa valmistuotteita. Muutaman kuukauden kestävä, pakollinen talouskoulu ei olisi hänen mielestään yhtään hullumpi ajatus.
Uusavuttomien tueksi Marttaliitto on julkaissut oppaita, joita saa ostaa yhdistyksestä muutamalla eurolla. Aloittelijan kannattaa lähteä liikkeelle helpoista perusruuista, kuten jauheliha- ja lihakeitosta. Ne, jotka sitkeistä yrityksistään huolimatta tuntevat keittiössään lähinnä palaneen käryä, lienee viisainta hilata itsensä suosiolla Marttojen järjestämille keittokursseille.
Pirkola painottaa, että ruuanlaitto on asia, joka molempien sukupuolien tulee osata. Askel tasa-arvoiseen työnjakoon ja ruuanlaittotaitojen kehittymiseen lähtee kotoa. Lapset, niin tytöt kuin pojat pitää ottaa innostaen touhuun mukaan jo pienestä pitäen.
Ennen ruuanlaitto oli naisten työtä ja taidot siirtyivät äidiltä tyttärille. Maarit Knuuttila kirjoittaa väitöskirjassaan Kansanomainen keittämisen taito (2006), että keittämisen perinne uusiintuu jatkuvasti: "Jokainen sukupolvi koettelee omassa arjessaan, miten käyttökelpoinen välittyvä ruokaperinne ajassaan on."
Nuoret miehet ovat ottaneet haasteen vastaan. Kokin ammatti on poikien keskuudessa varsin suosittu ja Martta-yhdistyksen järjestämillä keittokursseilla pojat ja miehet ovat olleet hyvin halukkaita oppimaan uutta.
"Ruuanlaitto on mukava asia, jolle pitää löytyä aikaa. Kiireestä huolimatta homma hoituu, kun asiat organisoi kunnolla. Kerralla voi valmistaa ruokaa useamman päivän varalle eikä kalliita valmisruokia tarvita", Pirkola kannustaa. Ja luovuus saa kukkia keittiössäkin. Reseptejä ei tarvitse noudattaa kirjaimellisesti, vaan niitä voi sävellellä sen mukaan, mitä kaapissa kulloinkin sattuu olemaan.
Niille, jotka saavat kylmiä väreitä jo kuullessaan sanan ruuanlaitto mahdollistaa valmisruokien valtava kirjo kuitenkin elämisen keittämättömyydessä tai eineskulttuurissa. Knuuttilan tutkimus paljastaa, että pikaruokia - tosin kotitekoisia on käytetty ennenkin. Niitä ovat olleet maitopotut, leipäressut ja muut vastaavat ruokalajit.
Megamakaronilaatikkoa kolmeksi päiväksi
Perttulan perheessä kokataan paljon. Kaikkein innokkaimmaksi ruuanlaittajaksi tunnustautuu perheen isä, arkkitehti Sampo Perttula. Varsinkin nyt, kun hän on hoitovapaalla huolehtien perheen 1,5-vuotiaasta Vilma-tyttärestä, aikaa keittiössä puuhailuun jää tavallista enemmän. "Minä vastaan enemmän leipomisesta, salaateista ja jälkiruuista", selventää äiti, projektikoordinaattori Anna Perttula. Pariskunta tekee ruokaa paljon myös ystävien kanssa. Uutta perinnettä edustaa heidän mielestään kasvava etnoruokien suosio.
"Kun itse tekee, niin saa syödä hyvin", nuoripari perustelee.
Sampo Perttula huomasi olevansa koukussa ruuanlaittoon opiskeluaikana. "Kavereiden kanssa tuli kokeiltua kaikenlaista ja siitä se lähti."
Vanha "köksän" -kirja kouluajoilta oli suureksi avuksi. Anna Perttula kertoo, että hänen kohdallaan taidot ovat välittyneet äidiltä.
Valmisruokia Perttulat käyttävät vähän, mutta huonoa omaatuntoa niiden käyttämisestä ei heidän mielestään tarvitse kantaa. Ne helpottavat arkea ja ovat hyvä vaihtoehto niitä varten, jotka eivät halua kokata. "Kaveripiirissämme useimmilla on hyvä ruuanlaittotaito, mutta tiedämme joidenkin elävän miltei kokonaan kebabilla."
Lapsi ja uusi elämäntilanne on tuonut kiireiseen arkeen haasteen myös Perttuloille. "Siinä missä ennen syötiin sushia romanttisine illallisineen, nyt työnnetään uuniin jättiannos megamakaronilaatikkoa, jota pistellään kolme päivää", he nauravat.
Yleinen väite siitä, että jos toinen puolisoista nikkaroi, niin toisen on laitettava ruuat, edustaa aika mustavalkoista ajattelua. "Sampo on perheemme tekninen vastaava, mutta remonttia on tehty yhdessä." Anna Perttula tekee taas paljon tekstiilitöitä.
Pariskunta tapasi toisensa hyvin nuorena eikä tulevan vaimon keittotaitoja tullut testattua, Sampo Perttula vitsailee. Sen sijaan hän sanoo tietävänsä naisen, joka valisti kokkaavan miehen, kun ei itse osannut ruokaa laittaa.
Entä mikä on kokkaavan pariskunnan neuvo uusavuttomille: "Avatkaa netti, se on pohjaton aarrearkku!"
