Kun Tukholman Södermalmilla kysyy vastaantulijoilta keskellä kirkasta päivää, millainen kansankoti Ruotsi on nyt, silmät alkavat hapuilla apua ympäristön taloista ja tolpista.
"Huh, mikä kysymys. En tiedä olenko kovin hyvä vastaamaan", sanoo Annika Lindberg, joka juuri on juuri lounastanut kymmenen kuukauden ikäisen Wiljamin kanssa.
Kun Lindberg ajattelee tarkemmin oman perheen elämää, moni asia voisi olla paremmin. Lindbergin kolmivuotias esikoinen on päiväkodissa, jonka ryhmät ovat kovin isoja.
Henkilökuntaa tarvittaisiin Lindbergin mukaan lisää tarhaan ja esikouluihin.
Tukholman lähikunnassa Värmdössä asuva Lindberg kritisoi myös sitä, että vanhustenhuollossa on siirrytty liikaa kotipalveluun. "Vanhukset halutaan pitää kotona, kunnes he kupsahtavat", Lindberg paheksuu.
Kuntiin tarvittaisiin lisää palvelutaloja ihmisille, jotka eivät tahdo pärjätä pelkän kotiavun varassa. Annika Lindbergin mielestä akateemisen työttömyyden lisääntyminen on osoitus siitä, että liian moni hankkii korkeakoulutuksen. Samaan aikaan nimenomaan sosiaali- ja terveyspuolelle kaivattaisiin lisää väkeä.
Uumajalainen Liisa Änqvist istahtaa miettimään Ruotsin tilaa samalla, kun hän nauttii jäätelöt pojanpoikien Viktorin ja Ivarin kanssa. Liisa Änqvist muistaa ajan, kun kaikki oli Ruotsiss huonommin. Nykyisin pidetään itsestäänselvänä, että peruspalvelut toimivat hyvin. "Vaatimukset vain kasvavat koko ajan. Ruotsalaiset ovat monin tavoin pilalle hemmoteltuja", Liisa Änqvist huomauttaa.
Ruotsalaisten pitäisi Änqvistin mukaan ymmärtää, että jos on paljon työttömiä, valtiolla ei ole loputtomasti verorahoja uusiin palveluihin. Änqvist pitää tämän hetken suurimpana ongelmana nuorten työttömyyttä. Eniten nuorisotyöttömiä on nimenomaan Ruotsin pohjoisosissa. "Jos nuoret eivät saa töitä, se vaikuttaa itsetuntoon ja tekee elämästä tarkoituksettoman", Änqvist toteaa.
Ruotsin nuorisokulttuuri on Änqvistin mukaan kehittynyt egosentriseen suuntaan. Ulkonäköseikat ovat käyneet yhä tärkeämmiksi.
Liisa Änqvist on tyytyväinen, että kaikki kolme omaa poikaa ovat löytäneet paikkansa maailmassa. Nuorin asuu ja työskentelee Yhdysvalloissa.
Kahdesta Änqvistin vanhemmasta pojasta toinen on jäänyt Uumajaan, ja toinen asuu Tukholman seudulla. Tukholman Medborgarplatsenilla työtoverinsa kanssa lounastava Lars Bejhed sanoo, että kansankoti on kauan sitten taakse jäänyttä elämää. "Ymmärrän kansankodin sellaisena yhteisönä, joka oli 1950--1960-luvuilla, kun oli vähän ihmisiä ja kaikki tunsivat toisensa. Viimeiset 30 vuotta yhteiskunta on ollut ihan erilainen", Bejhed pohtii.
Tilanne on Bejhedin mukaan huonontunut erityisesti viimeisten kymmenen vuoden aikana, kun resursseja on vähennetty terveys- ja sosiaalipalveluista.
Nykyisin Ruotsissa on Bejhedin mukaan myös jokseenkin sama, mitä puoluetta äänestää. Lopputulos on sama, kun laskee, mitä palkasta jää palvelujen jälkeen käteen.
"Hallitusvaihtoehdot ovat todella samanlaisia. Joku vanha sossu ei pitäisi Perssonia sosiaalidemokraattina lainkaan, kun taas jonkun vanhan oikeistomiehen mielestä Fredrik Reinfeldt on täysdemari", Bejhed hymähtää.