Ennaltaehkäisevään ja etsivään nuorisotyöhön on Ylivieskassa löydetty malli, jossa ammatillinen aikuinen työskentelee oppilaiden ja opettajien tukena koulussa kouluaikana ja lukujärjestyksen sisällä. Ennen muuta hän edistää työrauhaa koulussa.
Mallia on testattu vuosi Ylivieskan suurimmalla alakoululla, Päivärinnan 230 oppilaan koululla sekä vuoden alusta lähtien kuudella isolla ja pienellä alakoululla Ylivieskassa.
Tulokset ovat projektipäällikkö Eeva-Liisa Impolan mukaan rohkaisevia, ja hän tarjoaa ohjelmaa minkä tahansa kunnan käyttöön Suomessa. Kirjallinen aineisto Itu-hankkeesta valmistuu myöhemmin syksyllä.
Impolalle viimeksi kulunut 1,5 vuotta oli henkilökohtaisesti valaisevaa aikaa. Hän koki ja näki, mitä tänä päivänä koulussa tapahtuu ja miten voivat oppilaat ja opettajat. "Ryhmäkoot suurenevat. Miten opettaja jaksaa tehdä työtään?"
Mallissa nuorisotyöntekijä, sosiaalikasvattaja tai yhteisöpedagogi kohtaa lapset avoimessa tilanteessa ja koko ikäryhmän kerrallaan ohjaustunneilla.
Tunneilla opetellaan rentoutumista ja pohditaan stressin tunnusmerkkejä. Yhtenä teemana on tehdä hyvän elämän kartta ja miettiä, miten unelmasta voi tulla totta.
Jollakin tunnilla nostetaan esille ravinnon, elämäntapojen, nukkumisen ja välittämisen merkitys.
"Avoimessa ympäristössä syntyy luonnollinen yhteys, jossa lapsi haluaa tulla juttelemaan mieltä painavasta asiasta. Kun koolla on koko ikäryhmä, oppilaat ryhtyvät kantamaan vastuuta toisistaan ja muistuttamaan tavoitteista", Eeva-Liisa Impola kertoo.
Opettaja voi tulla puhumaan häiriköivästä oppilaasta, ja asiaa lähdetään hoitamaan heti, eikä kahden viikon määräajan jälkeen. "Kaksi viikkoa voi olla kriittinen aika, ongelma vain vaikeutuu."
Ajatuksena on Impolan mukaan varmistaa tuen perillemeno. "Lapsella voi olla seitsemän kuuntelijaa, mutta ongelma ei tule hoidetuksi. Varmistus tapahtuu juttelemalla opettajan kanssa. Jos tie on vaikea, tarvitaan verkostoa, ja asiaa lähdetään viemään eteenpäin yhdessä vanhempien kanssa."