Perussuomalaisten nuorisojärjestö on nostanut metelin poliittisten nuorisojärjestöjen valtionavustusten jaosta. Ei ihme, sillä tuki perussuomalaisnuorille on murto-osa muiden suurten tai keskisuurten puolueiden nuorisojärjestöjen saamista avustuksista.
Avustukset jakava opetus- ja kulttuuriministeriö viittasi oikaisupyynnön hylätessään kaiken huipuksi perussuomalaisnuorten monikulttuurisuuden vastaisuuteen. Vaikka yli 20 kertaa suuremman tuen saaneiden kokoomusnuorten periaatteista on luettavissa samansuuntaista monikulttuurisuuden vastaisuutta, sillä ei ollut vaikutusta puolueen saaman avustuksen suuruuteen.
Koko soppa opetus- ja kulttuuriministeri Pia Viitasen (sd.) sekä ministeriön virkamiesten sekavine selityksineen paljastaa sen, että nuorisojärjestöjen avustusten jako on pahasti vinoutunut.
Poliittiset nuorisojärjestöt saavat valtionavustusta veikkausvoittovaroista. Tähän saakka tukea on jaettu järjestön koon ja sen toiminnan ja toiminnan vaikuttavuuden perusteella.
Jakoperusteet ovat ongelmalliset. Kun rahaa jaetaan näillä perusteilla pitkään, siitä hyötyvät eniten vanhat järjestöt. Järjestelmä ruokkii itse itseään: saatua avustusta käytetään toiminnan kasvattamiseen, mikä puolestaan oikeuttaa rahan saantiin. Uusien järjestöjen pääsy apajalle on vaikeaa. Siitä ovat saaneet opetuksen perussuomalaisten lisäksi vihreiden nuoret.
Tänä vuonna opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi keskustanuorille 663 000, kokoomusnuorille 630 000 ja sosiaalidemokraattisille nuorille 550 000 euroa. Perussuomalaisnuorille lohkesi 29 000 euroa.
Summat osoittavat, ettei jako mennyt oikein ainakaan perussuomalaisten osalta.
Järjestöjen työn arviointi on henkimaailman asioita. Menneinä vuosina paljastui, etteivät järjestöjen jäsenluettelot olleet ajan tasalla, vaan niissä oli paljon haamujäseniä. Toiminnan laajuuden ja vaikuttavuuden todenperäinen puntarointi on aina vaikeaa. Se, mikä yhdestä näkökulmasta vaikuttaa laajalta ja merkittävältä, voi toisesta näkökulmasta tarkasteltuna olla kokonaan jotain muuta.
Perussuomalaisnuorten periaatteisiin viittaaminen jaon yhteydessä tuntuu oudolta moniarvoisessa yhteiskunnassa varsinkin kun ei tiettävästi ole kysymys siitä, että järjestö toimisi jollain tavalla lainvastaisesti.
Yhtä oudoilta tuntuvat Viitasen selitykset, joiden mukaan avustusvalituksen hylkäämiseen ei vaikuttanut järjestön arvopohja, vaikka ministeriön perusteluissa viitattiin siihen.
Nuorisojärjestöjen valtionavustusten jakamisesta kiistellään niin kauan kun jakoperusteet saadaan kestäviksi. Tasapuolinen ja toisia syrjimätön lähtökohta on rahan jakaminen yksinkertaisesti parlamentaaristen voimasuhteiden mukaan.
Se tarjoaa järjestöille perustan suunnitella toimintaa aina neljäksi vuodeksi kerrallaan. Samalla poistuisi harkinta, joka on perustunut pitkälti vahvemman oikeuteen.
Pääkirjoitus