Liian pitkät jonot kuormittavat nuorisopsykiatriaa edelleen, vaikka rahaa on alalle tullut viime vuosina reilusti lisää ja vain 20–25 prosenttia vakavista masennusoireista kärsivistä nuorista hakee ammattiapua.
Tuoreiden laatusuositusten mukaan lasten ja nuorten pitäisi päästä hoitotarpeensa arviointiin kolmen viikon sisään siitä, kun on saanut lähetteen.
Tällä haavaa jonotusaika on kuitenkin esimerkiksi Tampereen yliopistollisessa sairaalassa peräti kaksi kuukautta, sanoo sairaalan osastonylilääkäri Päivi Rantanen.
"Vaikka lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin on saatu lisää rahaa, vieläkään ei voida vastata kysyntään", pahoittelee Rantanen.
Hänen mukaansa vielä 1980-luvulla TAYS:n nuorisopsykiatriassa oli yksi neljän hengen työryhmä ja nyt henkilökunta on kasvanut 50:een ja nuorisopsykiatrisia osastoja on kaksi.
Nuorten masennuksen yleisyyttä kuvaa se, että kahdella kolmasosalla TAYS:iin hakeutuvista nuorista käynnin syynä on masennus. Syitä masennuksen lisääntymiseen ei tunneta, mutta ilmiö on tuttu muuallakin, erityisesti Länsi-Euroopassa.
Kymmenen prosenttia suomalaisista 14–16-vuotiaista tytöistä ja kuusi prosenttia pojista ilmoittaa kärsivänsä masennusoireista. Masentuneet eivät kuitenkaan osaa hakeutua hoitoon. Vakavista masennusoireista kärsivistä tytöistä vain joka 5. ja joka neljäs poika ilmoitti hakeneensa apua.
Nuorten masennus ei mene kuitenkaan itsestään ohi, vaan siinä tarvitaan aikuisen tukea. Kaikki kehitysvaiheen häiriöt voivat hidastaa nuoren aikuistumiskehitystä ja hoitamattomana masennus todennäköisesti uusiutuu.
Rantanen muistuttaa kuitenkin, että ohimeneviä masennuksen tunteita kokevat lähes kaikki jossain nuoruutensa vaiheessa, eivätkä tällaiset mielialan vaihtelut kasvua häiritse.
"Masennus sairautena on aivan muuta. Masentunut kokee tyhjää oloa ja näyttää surulliselta tai itkuiselta suurimman osan päivästä ainakin kahden viikon ajan. Hän kärsii unihäiriöistä, väsymyksestä tai keskittymiskyvyn puutteesta, eikä tunne mielihyvää enää oikein mistään", sanoo Rantanen.
Toisinaan masennus ilmenee selittämättömänä ja nuorta itseäänkin oudoksuttavana ärtyneisyytenä. Se saattaa ilmetä myös ruumiin kautta, päänsärkynä, vatsakipuina, niska- ja selkäkipuina.
Joskus nuori taas etsii helpotusta sisäiseen tyhjyyden tunteeseensa alkoholista tai huumeista tai purkaa pahaa oloaan käytöshäiriöihin.
Vakavan väkivallan ja masennuksen välillä ei Rantasen mukaan ole helppo nähdä suoraa yhteyttä. Väkivaltaa voi pikemminkin synnyttää liian voimakkaat väkivaltaiset tai seksiin liittyvät ärsykkeet, joita nuori ei ilman aikuisen tukea osaa hallita.