Tuoreesta Vuoden nuorisokunta -palkinnosta voi Oulussa ottaa hyvillä mielin kaiken irti, sillä palkinto on täysin ansaittu. Kaupungista on aidosti koetettu tehdä nuorille hyvä paikka kasvaa. Parempaa sijoitusta tulevaisuuteen on vaikea kuvitella.
Kulttuuriministeri Tanja Saarelan myöntämä palkinto on annettu nimenomaan kaupungille, siis usein paljon parjatulle virkakoneistolle, jonka tässä tapauksessa on todettu tekevän valtakunnan parasta työtä nuorison hyväksi. Kyse on nimenomaan asenteesta, ja Oulussa asenteen mukana tulee resurssejakin.
Harvoin tätä ennen on erikseen huomattu kiittää sitä, että Oulun talousarviossa nuorisotyöhön käytetty summa on runsaasti yli valtakunnan keskiarvon. Itsenäisen nuorisolautakunnan säilyttämistä on sitäkin pidetty itsestäänselvyytenä, vaikka monella muulla paikkakunnalla sellainen on jo lopetettu ja asiat yhdistetty muualle.
Viime vuosina Oulussa sekä nuorisotyön taloudelliset resurssit että työntekijämäärä ovat kasvaneet. Taustalla ei ole pelkkä kaupungin vauraus, vaan kysymys on tietoisesta suhtautumisesta. Tärkeintä on saada nuoret kokemaan, että heihin ei asennoiduta lähtökohtaisesti ongelmana, vaan toivottuna ja oleellisena osana kaupungin kokonaisuutta. Korulauseita ja papereihin kirjattuja visioita on onnistuttu viemään Oulussa myös käytäntöön. On palveluita, neuvontaa ja aktiviteettia, niiden joukossa hyvin toimiva pienten koululaisten aamu- ja iltapäiväohjelma.
Kiitosta siis on tullut, mutta tämä työ ei tekemällä lopu. Oulu on kasvava kaupunki, ja koko Oulun seudulla lasten ja nuorten osuus väestöstä on korkeampi kuin valtakunnassa yleensä. Se on samalla koko seudulle valtava voimavara.
Minkään ei pitäisi estää sitä, että nuoriso voisi näkyä ja kuulua kaupungissa vielä nykyistäkin enemmän. On mahdollista luoda, ja on pitkälti jo luotukin, monipuolisen aktiivisuuden kierre, joka saa yhä uusia ikäluokkia mukaan. Ei kuitenkaan kaikkia, ja syrjäytymässä olevien auttaminen elämän syrjään kiinni on aina iso ja samalla usein kirjaimellisesti elintärkeä haaste.
Toisekseen kaupunki ja sen palvelut pitäisi rakentaa niin, että lapset ja nuoret löytävät helposti luontevan paikan itselleen. Pienimmät tarvitsevat tilaa leikkiä ja liikkua, isommat mahdollisuutta muuhun oleiluun. Ihannetapauksessa lapsi- ja nuorisomyönteinen ajattelu läpäisee koko kaupunkisuunnittelun.
paakirjoitus@kaleva.fi