Uudet asiat ovat kerrassaan kamalia. Ne häiritsevät outoudellaan arkea ja sotkevat maailmanjärjestyksen. Niitä pitää siis vastustaa. Oli kyseessä sitten puhelin, rautatiet, Charles Darwinin ajatukset, televisio tai uutuuttaan oudolta kuulostava musiikki.
Ari Turunen käy kirjassaan Ei onnistu! (Atena) läpi vastustamisen kulttuurihistoriaa. Turusen opus kertoo, että kaikkea uutta on vastustettu aina ja usein vielä leppymättömästi.
- Nuorison musiikkimaku ja muutkin mieltymykset ovat aina olleet ällistyttävän huonoja, aloittaa Turunen ensimmäisen kerran vuonna 2001 ilmestyneen teoksensa esipuheen.
Ironinen lause kiteyttää näppärästi koko vastustamisen kulttuurihistorian. Pelättyjä ja vihattuja uusia asioita on helpompi moukaroida kokemuksen liioitellun syvällä rintaäänellä.
Eikä uutuus voi koskaan olla tuttu ja turvallinen, sen kohtalona on aina olla poikkeava. Jos vain yhdellä ihmisellä tuhannesta on puhelin, kuten joskus oli, niin ilman puhelinta elävä henkilö on "normaali". Puhelimen omistava epämääräinen hyypiö puolestaan ei ole normaali.