Jokaisella, joka maksaa kyytimaksun, on periaatteessa yhtäläinen oikeus istumapaikkaan, oli hän sitten koululainen tai vanhempi matkustaja, toteaa Koskilinjojen markkinointipäällikkö Pekka Aalto. "Matkustajan hyvistä tavoista on sitten kiinni, antaako nuorempi oman paikkansa vanhemmalle tai muille, jotka paikkaa ehkä enemmän tarvitsisivat."
Linja-autossa ruuhka-aikaan matkustavat ovat pääosin sitä mieltä, että nämä vapaaehtoisuuteen perustuvat istuimen luovutukset ovat liian harvinaisia.
"Viimeisten 20 vuoden aikana hyvät tavat ovat alkaneet kadota", toteaa linja-autonkuljettaja Jarmo Vilppola 35 vuoden kokemuksella. "Etenkin nuoret ja koululaiset, tuollaiset 10-15-vuotiaat, niin tytöt kuin pojatkin, luovuttavat harvoin istuintaan."
Merikoskenkadun taukosopessa muutkin kahvia hörppivät linja-autokuskit ovat huomanneet saman trendin: nuorten sijasta jalkeille nousevat herkimmin keski-ikäiset tai sitäkin vanhemmat kanssamatkustajat.
"Ja toinen asia, minkä on huomannut, ovat koululaiset, joiden tyhjällä vieruspenkillä on heidän reppunsa", huomauttaa Ilpo Siivikko päätään puistaen. "Jostakin syystä näyttää olevan vaikea ottaa se reppu pois ja antaa paikka toisen matkustajan käyttöön. Nuorisolla on tänään vähän kaikissa asioissa sellainen 'minä ensin' -periaate. Liian vähän otetaan huomioon toista ihmistä."
"Jos istutaan inva-paikalla, saatetaan antaa tilaa, mutta usein nuoret istuskelevat vain muina miehinä", kuljettaja Kimmo Pekkala lisää.
Vaunut sujuvasti kyytiin
Johanna Kamula matkustaa linja-autolla Kaijonharjusta keskustaan viikoittain nelikuukautinen Katri-tyttö vaunuissa. "Nykyisissä linja-autoissa sisäänkäynti on matala ja kyytiin pääsy on helpompaa. Jos apua tarvitsee vaunujen kanssa, kyllä vanhemmat tulevat herkemmin auttamaan kuin nuoret", Johanna pohtii.
Monissa linja-autoissa on ovien läheisyydessä erikseen kylteillä merkittyjä paikkoja liikuntarajoitteisille, iäkkäämmille tai raskaana oleville.
"Raskaana ollessani harvemmin tarjottiin istumapaikkaa", Johanna muistelee. Itse pyytämällä sai painaa puuta. "Yleensä sellaiset, joilla itsellä on lapsia, tarjosivat paikkaa. Ja myös vanhemmat miehet."
Henna Oikarinen ja 5-kuukautinen Olga puolestaan ovat saaneet eniten nostoapua nuorilta parikymppisiltä matkatessaan Linnanmaa-Keskusta-Oulunsuu-reitillä. "Enkä minä raskaana ollessanikaan joutunut seisomaan, kyllä joku aina tarjosi paikkaa."
Eri linjojen välillä on kuljettajien mukaan jonkin verran eroa.
"Linnanmaalta ja Kaijonharjusta tulee paljon yliopistonuoria, he ovat kyllä kohteliaita", Vilppola, Siivikko ja Pekka Similä rupattelevat. Ennen Rajakylä oli huonotapaisempien linja, mutta nyttemmin käyttäytyminen on parantunut.
Syynimaalle keskustasta matkaava 18-vuotias Maija Laine ei ole tarjonnut paikkaansa, mutta tekisi sen ehkä jos auto olisi täynnä. "Antaisin paikan vammaiselle tai vanhukselle, joka ei enää jaksa seistä."
Kaijonharjuun päivittäin matkaava Elina Pesonen, 22, ja Susanna Pesonen, 20 ovat valmiit antamaan istuimensa ja ovat sen usein tehneetkin: "Annamme istuimen vanhemmalle henkilölle tai sellaiselle aikuiselle, jolla on vaikka paljon tavaraa. Ja tietenkin myös raskaana oleville ja sellaisille, jotka kävelevät apuvälineen kanssa." Siskokset eivät istu inva-paikalla ja pitävät nuoria useimmiten kohteliaina. "Ehkä sellaiset yläasteikäiset ovat epäkohteliaita."
Hyvät tavat eivät ole Pesosten mukaan lähtöisin kouluopetuksesta, vaan omasta itsestä.
Kuljettaja Jarmo Vilppola on havainnut eroja myös suomalaisten ja ulkomaalaisten käytöstavoissa:
"Eräänä päivänä Heikinharjusta tuli kyytiin pakolaisperhe. Mies nousi heti paikaltaan, kun huomasi iäkkäämmän matkustajan tulevan autoon. Kyllä muulloinkin on huomannut, että ulkomaalaisilla on paremmat tavat."
Muut kuljettajat nyökkäilevät vahvistukseksi.
Paikkaa pitää pyytää
Veteraanilipulla matkustavat eivät käänny kuljettajan puoleen istuinpulmassa. "Kyllä vanhemmat ihmiset joutuvat ruuhka-bussissa aika usein seisomaan, mutta eivät he valita", kuskit tietävät.
"Useat matkustajat karttelevat inva-paikkoja, ja niille istutaan vasta sitten, kun bussi on muuten täynnä", Ilpo Siivikko huomauttaa.
Oinaansuolta nelosen kyytiin nousevat parikymppiset Pekka Rauman ja Sami Ylävaara hakeutuvat linja-auton takaosaan, kuten monet muutkin nuoret. "Jos istuisin vammaisille tai vanhuksille varatulla paikalla, antaisin varmasti paikkani", Rauman toteaa. Samaan ajatustapaan yhtyvät monet muutkin: inva-paikoilla syyttä istuvien velvollisuus on tarjota ensimmäiseksi paikkaa.
"Kyllä vanhuksille annetaan helposti paikka", Ylävaara uskoo ja lisää: "Sen sijaan kuskit voisivat odottaa, että ihmiset pääsevät istumaan ennen kuin lähdetään liikkeelle."
Rauman ei ole aivan yhtä varma istuinten luovutuksesta: "Nuoret, koululaiset, antavat harvemmin paikkansa, yli 20-vuotiaat enemmän. Useimmiten vanhusten pitää pyytää nuorta antamaan istuinpaikkansa."
Kysyttäessä nuoret nousevat mukisematta, pojat vakuuttavat.