Suomessa muhii ongelma, jonka seuraukset voivat olla paljon vakavammat tai pitkäkestoisemmat kuin mitä Euroopan velkakriisikään voi aiheuttaa. Kyse on siitä, että meille voi syntyä kadotettu ikäluokka, kymmeniin tuhansiin nouseva nuorten joukko, joka syrjäytyy työ- ja koulutusmarkkinoilta ja menettää uskon itseensä ja tulevaisuuteen.
Huoli ei ole perusteeton, sillä jo nyt ennen kuin maa on edes taantumaan ajautunut, nuorten työttömyysluvut ovat surullista luettavaa. Työnvälitystilaston mukaan elokuussa 2011 maassa oli lähes 55 000 alle 29-vuotiasta työtöntä työnhakijaa, tuosta joukosta alle 25-vuotiaita reilut 30 000. Jos näin oli hyvän suhdanteen aikana, mitä tapahtuu, jos taloudessa todella ajetaan seinään.
Oulun seudullakin oli kesän lukujen mukaan noin 10 000 työtöntä työnhakijaa, joista reilu kolmannes oli alle 30-vuotiaita. Luku on menestyneellä kaupunkiseudulla onnettoman korkea.
Tilanteen vakavuudesta kertoo se, että opetus-, sosiaali- ja työvoimaviranomaisten ohella asiaan kiinnittää huomiota jo yksityinen elinkeinoelämäkin. Nokian hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila varoitti muutama päivä sitten Talouselämä-lehdessä, että Suomessa on vaarana menettää yksi sukupolvi, "emmekä tiedä millaiset seuraukset tästä olisivat".
Nuoren syrjäytyminen ei automaattisesti tarkoita ajautumista rikollisuuteen tai esimerkiksi päihteiden väärinkäyttöön. Riski sivuraiteille joutumisesta kuitenkin vahvistuu, jos tarjolla ei ole hyvän ja turvallisen elämän näkymiä.
Englannin suurten kaupunkien äskettäisissä levottomuuksissa ei ollut yksioikoisesti kyse vain syrjäytymisen aiheuttaman pahan olon purkautumisesta, mutta myös siitä.
Tehokasta syrjäytymisen torjuntaa ovat työ ja koulutus. Pelkällä peruskoulupohjalla nuoren mahdollisuudet saada töitä ovat heikot. Siksi olennaista olisi saada kaikki peruskoulun käyneet nuoret jatkamaan opintoja.
Tämä tavoite nousi maanantaina keskeisenä esiin, kun työ- ja elinkeinoministeriö esitteli nuorten yhteiskuntatakuun mallia. Maan 25-34-vuotiaista nuorista noin 100 000:lla ei nyt ole mitään peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Suomessa on siis valtava nuorten joukko, joka lähtee työmarkkinoille pitkältä takamatkalta.
Kyse tuskin on siitä, että nuoret ja nuoret aikuiset eivät olisi oivaltaneet koulutuksen merkitystä. Jatkokoulutukseen hakeutumista voivat jarruttaa moninaiset ongelmat. Mitä varhaisemmin ongelmat havaitaan, sitä parempi.
Tästä syystä pitää toivoa, että ministeriön tavoite vahvistaa niin sanottua etsivää nuorisotyötä ja ajatus työhön palkattavista parista sadasta uudesta työntekijästä todella toteutuvat. Toimenpiteen kustannukset voidaan tulevaisuudessa saada moninkertaisesti takaisin, sillä muutaman vuoden takaisen laskelman mukaan pysyvästi syrjäytyneestä nuoresta aiheutuu yhteiskunnalle miljoonan euron kustannukset. Inhimilliset kustannukset tulevat vielä sen päälle.