Pääkirjoitus

Nuo­ri­so­jär­jes­tö­jen tuen ja­ko­pe­rus­teis­sa va­lu­vi­ka

Poliittisille nuorisojärjestöille veikkausvoittovaroista maksettavista avustuksista on noussut mehevä riita.

Poliittisille nuorisojärjestöille veikkausvoittovaroista maksettavista avustuksista on noussut mehevä riita.

Tämä sai alkunsa siitä, kun viime eduskuntavaaleissa kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi nousseiden perussuomalaisten nuorisojärjestö sai vain 15 000 euroa keskustan järjestön saadessa 670 000 euroa.

Keskustan, kokoomuksen, sosiaalidemokraattien ja vasemmistoliiton nuorisojärjestöt ovat menestyneet veikkauksen vuosittaisissa arpajaisissa hyvin pidemmän aikaa. Sen sijaan pienempien puolueiden järjestöt ovat joutuneet nuolemaan näppejään. Kun mukaan lasketaan vielä opiskelija-  ja varhaisnuorisojärjestöjen saamat tuet, epäsuhta vain kasvaa.

Avustukset eivät ole suhteessa puolueiden vaaleissa saamaan kannatukseen. Tuen myöntämisperusteena käytetään muun muassa toiminnan laajuutta ja jäsenmäärää.

Järjestelmä ruokkii itse itseään: mitä enemmän on rahaa, sitä enemmän on mahdollista järjestää toimintaa. Tämän mukaan pienet järjestöt eivät koskaan pääse samalle viivalle suurempien kanssa.

Opetusministeriö on vaatinut saada tutkia nuorisojärjestöjen jäsenluettelot. Näin voitaisiin tarkistaa, pitävätkö annetut tiedot paikkansa. Jäsenmäärä kun on yksi tuen perusteista.

SDP:n opiskelijajärjestön entinen pääsihteeri arvioi Helsingin Sanomissa, että jäsenluetteloissa voi olla reippaasti ilmaa. Jos jäsentietoja ei voida tarkistaa henkilötietolakiin vedoten, ei niitä saa myöskään käyttää jaon perusteena.

Selkeintä olisi, jos koko järjestelmä muutettaisiin niin, että nuorisojärjestöjen avustukset sidottaisiin puolueen kannatukseen, ja puolueet päättäisivät tuen jaosta.