Naiskuoroista puhuttaessa maallikolle tulevat ensimmäisenä mieleen perinteiset kirkkokuorotyyppiset kokoonpanot, joissa hallitsevat laaja vibrato ja varttunut ikäjakauma.
"Kun pääsemme tästä ennakkoasenteesta irti, olemme jo pitkällä", huokaa Sulasoliin kuuluvan Suomen Naiskuoroliiton puheenjohtajana vuodesta 1993 saakka toiminut kerimäkeläinen Terttu Jauhiainen. Hän osallistuu Oulussa parhaillaan menossa oleville Naiskuoropäiville.
Jauhiaisen mukaan naiskuorokentällä on tapahtumassa selvä sukupolvenvaihdos.
"Nuoret perustavat omia kokoonpanojaan ja vanhempiin naiskuoroihin on jo vaikea värvätä uusia jäseniä. Vastaava ilmiö on havaittavissa mieskuorojen puolella. Syntyy hyviä nuorten laulajien ryhmiä Semmareiden tyyliin. Uusi uljas sukupolvi astuu esiin."
"Koulutetut laulajat eivät tahdo enää jaksaa liittyä sellaisiin naiskuoroihin, joissa saatetaan jopa 'stemmata' ääniä eli opetella niitä pianon kanssa sen vuoksi, että kaikki kuorolaiset eivät osaa lukea nuotteja."
Suomessa toimii mainio koulutusjärjestelmä musiikkileikkikouluista ja musiikkiluokilta alkaen. Lapset ja nuoret ovat musiikillisesti paljon osaavampia kuin ennen.
Kaksi vikaa
Millainen ihminen valitsee nais- tai mieskuoron sekakuoron sijasta? Jotkut vannoutuneet mieslaulajat heittävät, että sekakuoroissa on vain kaksi vikaa: sopraanot ja altot. Vastaavasti naiset voisivat vitsailla bassoista. Joka kuorolajilla on vakaat kannattajansa, syystä jos toisesta.
"Valinta riippuu tietysti myös kuoron tasosta ja siitä, mikä on paikkakunnan yleinen buumi", arvioi Terttu Jauhiainen.
Naiskuoroliiton puheenjohtajakaan ei pysty tarjoamaan tyhjentävää vastausta kysymykseen, missä vaiheessa tyttökuoroista tulee naiskuoroja. Ainakaan vastaus ei ole yksinomaan fysiologista laatua.
"Raja on häilyvä. Paljon riippuu kuoron johtajasta, millaista äänenväriä hän etsii."
Naiskuorot jakaantuvat tavallisesti kaksiin sopraanoihin ja kaksiin alttoihin, mutta jopa kahdeksanäänisiä sovituksia lauletaan. Ne taas vaativat kunnollisia matalia alttoja, jotka pääsevät alas miesten alueelle.
Naiskuorot ja tyttökuorot myös esittävät suurin piirtein samoja sovituksia. "Sitä on vähän protestoitukin. Säveltäjät tekevät musiikkia 'lapsi- ja naiskuorolle', vaikka naiskuoro on ihan erilainen soitin. Naiskuorosovitukset voivat olla paljon laajempia."
Uutta suomalaista naiskuoromusiikkia on Terttu Jauhiaisen mukaan syntynyt enemmän 1940-luvulta lähtien. Tänä päivänä muun muassa Pekka Kostiainen säveltää paljon naiskuorolle, samoin Jukka Kankainen, ja nuori säveltäjäpolvi kirjoittaa jo kevyempää ohjelmistoa.
Liitto vuodesta 1945
Naiskuoroliitto perustettiin juuri sotien jälkeen vuonna 1945.
"Siinä vaiheessa aloittivat monet kuorot, jotka nykyäänkin ovat liittomme jäseniä. Naiset halusivat kai tehdä jotakin itsekseenkin ja löytää mukavaa harrastusta yhdessä. Vanhin kuoroistamme on 1919 perustettu Naiskuoro Vaput, joka toimii Jyväskylässä. Se on PJ. Hannikaisen ja Alli Hannikaisen perua", selventää Terttu Jauhiainen.
Suomen Naiskuoroliitoon kuuluu tällä hetkellä 74 kuoroa, joissa jäseniä on hiukan alle 2 000. Liiton pohjoissuomalaisia jäseninä Jauhiainen luettelee Lapin Ruskan Rovaniemeltä, Melodonnat Torniosta, Merikosken Laulun Oulusta ja Pytinki-kuoron Ruukista.
Naiskuoroliiton lippulaiva on Marjukka Riihimäen johtama helsinkiläinen Philomela. Riihimäki vetää myös Klemetti-Opiston naiskuoroa.
Oulussa konsertoi lauantaina kolmas Naiskuoroliiton laatukokoonpano, vuoden 2002 naiskuoroksi valittu Jyväskylän Naislaulajat Rita Varosen johdolla.
Oulun valtakunnalliset Naiskuoropäivät päättyvät tänään sunnuntaina. Päätöskonsertti on kaupungintalon juhlasalissa kello 14.