Koulujen päättäjäisviikonloppu 30.5.-1.6.
Viinan ja muiden päihteiden kanssa läträäminen ei ole yksinomaan kivaa. Peto keräsi kaiken kokeneilta ex-nuorilta varoittavia tarinoita siitä, miten voi käydä. Esimerkit ovat viideltä keskeisimmältä elämänalueelta. Ottakaa opiksenne.
Ihmissuhteet
Intiön hautausmaa on tunnelmallinen kännäyspaikka. Varsinkin jos olet 17-vuotias, on pimeä talvi-ilta ja olet kaverisi kanssa menossa seuraamaan Rockin SM-karsintoja.
En muista, kuka oli toiminut lestinheittäjänä, mutta Marmara-valkoviinillä me aloitimme. Tuohon aikaan nousuhumalassa oli vielä ensituttavuuden huumaa. Muutaman huikan jälkeen maailma tuntui mahdollisuuksien löytökorilta.
Pullon tyhjennyttyä siirryimme Rauhalaan. Paikalla oli lähes koko tuttavapiirini. Vaikka olin alaikäinen ja muutenkin babyface, ei minulta kysytty papereita, ja pian nojailin rennosti tuoppi kourassa.
Parin kolpakollisen jälkeen viereeni ilmestyi nainen, tai siis ikäiseni tyttö. Vähän tukeva, mutta alkoholin sumentamien silmien läpi katsottuna houkutteleva.
Ja kiimainen: yhtäkkiä olimme liimautuneet toisiimme kuin kutevat sammakot. Sylki sekoittui sylkeen, käteni hamusi tytön rintoja, ja hän työnsi kielensä korvaani.
Nuoleskelua jatkui jonkin aikaa. Sitten menin hakemaan lisää kaljaa. Tiskillä kohtasin kaverini.
"Minkä helvetin monsterin sä olet iskenyt?" hän kysyi kauhistuneena.
Suomut putosivat silmiltäni ja havaitsin tytön paitsi noin satakiloiseksi, myös harvinaisen rumaksi. Häpeä iski kuin moukari. Vetäydyin välittömästi salin puolelle, jossa 22-pistepirkko soitti villasukat jalassa.
Loppuillan pysyttelin vähintään viiden metrin päässä tytöstä. Väistelin hänen hämmentynyttä, anovaa katsettaan piiloutumalla kavereideni selän taakse.
Seuraavana aamuna koulussa halusin vajota maan alle. Häpeä ja krapula pakottivat minut kotiin jo aamupäivällä. Valehtelin kärsiväni flunssasta ja vältin matikankokeen, johon en kännäämiseltäni ollut ehtinyt lukea.
Satunnainen suhteeni huvitti ystäviäni. "Iskit sitten norsun", he pilkkasivat.
Lisäksi tyttö, johon olin epätoivoisesti rakastunut, oli nähnyt kaiken. Selitin hänelle naama punaisena: "En mä oikeasti halunnut olla sen... sen monsterin kanssa."
Mutta olin jo menettänyt mahdollisuuteni.
Autoilu
Vedimme ystävättäreni kanssa viinipullot huiviin ja lähdimme kylille. Raitin poikki kulkiessamme lähibaarista sinkoutui tuttu jätkä, muutaman vuoden meitä vanhempi, ja kutsui meidät tuliterän Carinansa kyytiin. Oli ihastunut minuun, raukka.
Tyyppi oli jo arvostelukyvyttömässä kunnossa, mistä kertoo se, että jonkin aikaa ajettuaan hän päästi humalaiset teinitytöt autonsa rattiin. Ensiksi oli minun vuoroni.
Kortiton ekakertani sujui vauhdin hurmasta nauttien. "Hei, tämähän menee tosi hyvin", ajattelin. "Hups, täytyy kääntää rattia."
Kahdeksan kilometrin jälkeen kaverini halusi kokeilla. Hänkin oli alaikäinen. Ajattelin: "Tässä voi käydä huonosti." Ajatus ei tuntunut miltään.
Kaveri istui ratin taakse ja painoi kytkimen ja kaasun pohjaan. Roaar, sanoi moottori. Sitten auto ampaisi harvan tienvarsimetsikön lähimpään puuhun.
Keskelle keulaa tuli moottoriin asti ulottuva monttu. Minä ja ystävättäreni säilyimme ehjinä, mutta auton omistaja loukkaantui lievästi. Huomasin sen vasta seuraavana päivänä koulussa, kun hän ojensi käsi paketissa jotain papereita allekirjoitettavaksi.
Teimme vakuutuspetoksen. Todistimme, että omistaja oli ajanut selvin päin mustaan jäähän. Täydestä meni.
Olimme vääntäytyneet kouluun yhdeksäksi, vaikka olimme yhä kännissä. Sitä ennen oli tapahtunut seuraavaa:
Onnettomuuden jälkeen lähdimme ihailijani luokse saunomaan ja ryyppäämään. Tuntui, että häntä pitäisi lohduttaa. Ensiapuna päästin hänet viereeni nukkumaan.
Aamulla heräsin vihaiseen huutoon. Viereisessä huoneessa nukkunut tyttöystävä ei tiennyt, ettemme olleet tehneet mitään. Pariskunta erosi vielä samana päivänä. Viihdytin hylättyä miestä jonkin aikaa. Sitten asia oli loppuun käsitelty.
Huonommin kävi naapurin pojalle. Hänkin ajoi päissään metsään. Onnettomuudessa kuolivat hänen tyttöystävänsä ja yksi kolmesta takapenkkiläisestä.
Uhrit lensivät autosta ulos. Meillä oli turvavyöt. En tiedä, miksi.
Väkivalta
Oltiin ryypätty Jaken kanssa Jaken kämpillä. Illan päätteeksi suuntasimme naapurikorttelin kapakkaan. Tien toiselle puolen oli pysähtynyt joku junttimobiili, Datsun tai Corolla. Karvanopat heiluivat, juntit ryystivät kaljaa kotteronsa vierellä.
"Homot!" yksi junteista huusi. Muut liittyivät mukaan kuoroon.
"Heterot!" vastasimme.
Homottelu jatkui, joten lisäsimme pökköä pesään:
"Menkää te kotiin runkkaamaan, me mennään kotiin naimaan tyttöystäviämme!"
Se oli liikaa. Juntit lähtivät tulemaan kohti. Sisälläni kuohahti känninen uho ja kävin etummaista vastaan.
Kaapin kokoisen bodarin ensimmäinen isku pyyhkäisi minut suorilta katuun. En ehtinyt edes kättä nostaa. Pahoinpitelijäni oli jalomielinen eikä alkanut potkia minua päähän, vaan kääntyi pois.
Katsoin Jaken suuntaan. Juntti riepotti häntä letistä kuin nurinpäin käännettyä vappuviuhkaa ja löi minkä ehti. Ryntäsin viereiselle grillille ja huusin myyjälle, että tämä soittaisi poliisin.
"Ei kuulu meille", myyjä sanoi. Kun juoksin takaisin, näin junttien hyppäävän ivallisesti nauraen autoonsa ja kaasuttavan paikalta.
Jakella oli naama ruvella. Hänen tukkansa irtoili isoina tukkoina. Minun leukani eivät suostuneet aukeamaan. Kun oire oli jatkunut pari päivää, menin lääkäriin. Kerroin, että minua oli lyöty.
"Olitko humalassa?" lääkäri kysyi.
Mitä se tähän kuuluu, ajattelin.
Kuolema
Isänmaan taivas kaartui sinivalkoisena Seinäjoen Törnävänsaaren yllä. Provinssirock pärähti käyntiin Suomen suvessa.
Olkalaukuista, repuista, makuupusseista sukeltautui esiin tuhansia viini-, viina- ja kaljapulloja. Join omani alta aikayksikön. Känni ja euforia kihosivat hattuun rajuina, mutta silti niin riittämättöminä. Se kuuluu niiden luonteeseen.
Piti saada lisää. Yhtäkkiä kaverini huomasi puolitutun vanhemman naisen, psyykepotilaan, ja kutsui hänet seuraamme.
Nainen kaivoi taskustaan purkillisen pillereitä ja tarjosi meille. Otin yhden. Odotin. Ei tuntunut miltään. Siis kirjaimellisesti: en tuntenut enää mitään.
Kokemattomuuttani ja sekavuuttani luulin tämän tarkoittavan, ettei pilleri tehonnut. Pyysin naiselta toisen. Hän epäröi, mutta antoi kuitenkin.
Viimeisessä muistikuvassani makaan nurmikolla, kauniit poutapilvet kulkevat taivaalla ja Kauko Röyhkä laulaa: "Minä kävelen." Sen jälkeen pimenee.
Olin kuitenkin ollut vielä jonkin aikaa tolpillani. Olin seissyt vyötäisiäni myöten joessa ja heittänyt huulta. Sitten olin alkanut vajota hitaasti pinnan alle.
Minut raahattiin rannalle. Sykkeeni oli noin 20 ja kasvojeni väri sininen kuin taivas. Se kuolee, itki kaverini. Myöhemmin hän väitti vain naureskelleensa.
En tiedä, annettiinko minulle ensiapua. Joka tapauksessa heräsin yöllä saapasteltasta. Euforia oli vielä päällä, joten kättelin Saappaan päihdetyöntekijää ainakin varttitunnin ja kiittelin hyvästä huolenpidosta.
Nyttemmin hyvä olo ja nauru ovat häipyneet. Kylmä hiki kohoaa otsalleni, kun tajuan, kuinka lähellä olin hengityshalvausta ja kuolemaa. Toinen todellisuus, josta puuttuisivat niin nämä lauseet kuin lapsenikin, odotti vain ryypyn tai pillerinpuolikkaan päässä.
Seksi
Alkoholi on voiteluöljyä, jolla kyllästetty moottoriturpa laulaa Väinämöisenkin suohon. Tajusin tämän eräänä humalaisena baari-iltana, kun puhuin itseni pukille.
Tilanne oli siihenastisessa elämässäni ainutlaatuinen. Minulla oli nimittäin poikuus tallella. Mutta nyt kainalossa oli pimu, joka selvästikin vapauttaisi minut taakastani. Hei, sen kunniaksi! Vielä yhdet!
Päästessämme naisen kämpille saatoin jo laulaa: Carilloa ovat juomani minun / ja silmät joilla katson ovat tomaatteja. Yksiöön ei mahtunut juuri muuta kuin sänky. Vai täyttikö se vain mieleni?
Olin tohkeissani kuin vamppi-Eevan tarjoamaa omenaa haukannut Aatami. Vihdoin koittaisi syntiinlankeemuksen hetki. Vihdoin olisi jotain kerrottavaa kavereille.
Nyhdimme vaatteet päältämme ja kävimme rakkauden töihin. Mutta työkalu ei toiminutkaan. Tuhansien tuoppien kohina korvissani pakenin eriöön prinssinnakki veltosti heilahdellen.
Puin päälleni ja liukenin paikalta kuin villin lännen antisankari: ratsastamatta auringonnousuun, häpeä kannoillani. Se siitä tyttöystävästä/morsiamesta/yhteisestä tulevaisuudesta.
Jossain kuitenkin katsottiin, etten kärsinyt teostani - tai sen puutteesta - kylliksi, sillä seuraavana viikonloppuna kohtalo heitti eteeni kaksi tyydyttämättä jääneen partnerin ystävätärtä. Aloin jutella toisen kanssa revanssi mielessäni. Sitä paitsi ihailin häntä todella.
Silloin hänen kaverinsa huudahti: "Älä lähde sen kanssa! Siitä ei ole mihinkään!" Häpeä aikoi ilmeisesti seurata minua kaikkialle.
Mutta tuolloin olin nuori ja hätäinen. En ymmärtänyt, että ilman kokovartalopuudutusta ruumis heräisi henkiin kuin Lasarus. Sitä paitsi naiselle kännin ja seksin yhdistelmä voi olla paljon harmillisempi. Tämän sai huomata muuan tyttö, joka sammui ja raiskattiin.