Suomalaisnuorten asenne työhön on pysynyt hyvänä, vaikka tämän päivän työelämä kohtelee nuoria rujolla tavalla.
Tarjolla ei ole pitkään aikaan ollut muuta kuin pätkätyötä jos sitäkään. Nuorisotyöttömyys pysyy sitkeästi korkealla talouden piristymisestä huolimatta.
Näinä päivinä kymmenettuhannet nuoret lopettavat koulunkäyntinsä ja valmistuvat ammattiin. Tämä tietää valtavaa piikkiä työttömien työnhakijoiden määrään. Piikki lyhenee kesän aikana.
Mutta aina on niitä, jotka eivät löydä paikkaansa työmarkkinoilta. Jotkut heistä syrjäytyvät vallan.
Elinkeinoelämän johtajat (Talouselämä 26.5.) moitiskelevat nuoria siitä, että nämä lorvivat koulun päätyttyä. Joka neljäs uusi ylioppilas kun ei edes pyri opiskelemaan kirjoitusten jälkeen.
Elinkeinoelämän johtajien on syytä muistaa, että kaikki eivät pääse opiskelemaan heti koulun loputtua vaikka kuinka haluaisivat.
Osa lähtisi töihin, jos vain olisi työtä mitä tehdä. On toki niitäkin, jotka viettävät välivuoden; jotkut omasta tahdostaan, mutta toiset olosuhteiden pakosta. Myös armeijaan meno sekoittaa pahasti varsinkin monen nuoren miehen opiskelun aloitusta.
Välivuotta paljon suurempi ongelma on se, ettei pääse opiskelemaan tai ei ole työtä.
Vaikka talouselämä piristyy, nuorisotyöttömyys helpottaa jälkijunassa. Työvoimaviranomaisten viimeisimmän tilaston mukaan noin 26 000 nuorta on työttömänä työnhakijana. Alle 25-vuotiasta 8 000 ja alle 30-vuotiasta peräti 20 000 on joutunut olemaan jouten kauemmin kuin kolme kuukautta.
Kyse ei ole työhalujen puutteesta. Sen todistavat useat nuorten asenteita kartoittaneet tutkimukset jo pitkältä ajalta.
Viimeksi Suomen lasten ja nuorten säätiö teetti työnantajilla kyselyn nuorten työmotivaatiosta. Sen mukaan peräti 97 prosenttia työnantajista pitää nuorten asennetta työhön hyvänä. Tulos on samansuuntainen muiden nuorten asenteita selvitelleiden tutkimusten kanssa.
Suomalaisia pidetään työsuuntautuneina. Vaikka työelämä on kohdellut ihmisiä kaltoin varsinkin laman aikana, työstä halutaan pitää kiinni. Aikuisten vahva työasenne näyttää siirtyneen myös jälkikasvulle.
Eri asia on, mitä tapahtuu, jos työtä ei ole saatavilla. Aikansa töitä etsittyään ja petyttyään iäkkäämmät ihmiset menettävät herkemmin kiinnostuksensa työtä kohtaan kuin nuoret.
Nuorten pinna on tässä suhteessa pidempi. Heidän on pitempikestoisen joutenolon jälkeen helpompi ottaa kiinni työstä kuin iäkkäämpien työntekijöiden.
Nuorelle työttömyys on harvoin oma valinta.
Jos joku luulee, että sosiaalietuisuudet houkuttelevat velttoiluun, hän erehtyy. Sosiaalietuisuudet ovat niin alhaista tasoa, etteivät ne riitä täyttämään tämän päivän nuorten tarpeita.
Ja vaikka riittäisikin, tutkimusten mukaan nuoret eivät pidä työttömyyttä tyydyttävänä vaihtoehtona.
Valtaosa nuorista arvostaa pysyvää työtä ja haluaa sitoutua siihen. Ongelma on siinä, että tällaista työtä on tarjolla liian vähän.