Kunnat ovat heräämässä kuuntelemaan nuorten ääntä kunnallisessa päätöksenteossa. Syynä tähän on huoli väen vähenemisestä sekä rauhattomuuden ja syrjäytymisen lisääntymisestä.
Osa kunnista on lähtenyt ratkaisemaan ongelmaa nuorille suunnatun ns. osallisuushankkeen avulla. Se on entisen pääministerin Paavo Lipposen (sd.) ajatus, ja sitä on nyt toteutettu 75 kunnassa puolen vuoden ajan. Hanke tähtää siihen, että nuoret saavat äänensä kuuluviin ja voivat vaikuttaa itselleen tärkeisiin asioihin.
Kunniahimoisena tavoitteena on, että vuoteen 2007 mennessä on luotu pysyviä käytäntöjä ja toimintamalleja, jotka lisäävät alle äänestysikäisten nuorten osallisuutta kuntien päätöstenteossa. Hanketta koordinoi Opetushallitus.
Hanke lastaa kunnille vaatimuksia sekä seudullisen yhteistyön että kuntien sisäisen yhteistyön tehostamisesta. Kunnilta on vaadittu, että hallinnonalojen välinen yhteistyö toimii. Nuorten asioiden edistäminen pitäisi sujua erityisen jouhevasti ainakin koulutoimen, nuoriso- ja liikuntatoimen, sosiaali- ja terveystoimen, työvoimahallinnon, seurakuntien, poliisin ja kansalaisjärjestöjen kesken.
Kuntaliiton toimitusjohtaja Risto Parjanne lupaa tukea kunnille, mutta kehottaa samalla pitämään jalat maassa. - Nuorten aktivointi on erittäin vaikea tehtävä ja päivittäinen kuntatalouden kanssa kamppailu vie voimia kunnan päättäjiltä. Nuorten juurruttaminen kotikuntaansa on tietysti aina postiivinen asia, hän sanoo.
Opetushallituksessa hanketta vetää projektipäällikkö Elise Hänninen. Hän sanoo, että hankkeen perustarkoituksena on, että nuoret pääsevät vaikuttamaan muuhunkin kuin kouluun hankittavan sohvan väriin. Nuorten on saatava sanoa sanansa elinympäristönsä muokkaamiseen, kuten kaavoitukseen ja koulutusmahdollisuuksiin ja vapaa-ajan toimintaan.
Hännisen mukaan kuntien sitoutuminen hankkeeseen on varsin erilaista.
- Yleensä kunnan nuorisotoimi ottaa hankkeesta vetovastuun, ja kuntien omista tarpeista riippuu, kuinka laajaksi yhteistyö eri toimijoiden välillä muodostuu, hän pohtii.
Insinöörit katsovat nenänvartta pitkin
Suhtautuminen nuorten osallistumismahdollisuuksiin on varsin erilaista hallintokuntien välillä. Hankkeen vetäjien yhteinen kokemus on, että varsinkin maanrakennus- ja kaavoituspuoli suhtautuu asiaan usein varsin nuivasti. Teknisellä puolella elää tiukassa "insinöörihenki", mikä tarkoittaa, ettei ulkopuolisista ole väliksi sotkemaan asioita.
Hyviä esimerkkejä kunnista on kuitenkin jo olemassa. Poikkihallinnollisuus toimii hyvin esimerkiksi Tampereella ja Vammalassa. Tampere on ottanut osallisuushankkeen pilottikokeiluksi uudistaessaan hallintoaan. Vammalassa taas kunnanisien myönteinen asenne näkyy suhtautumisessa nuoriin.
Koordinaattori Susanna Pirttinen pitää onnellisena sattumana sitä, että Vammalan kaupungin päättäjät ovat aidosti innostuneita sekä keskinäisestä yhteistyöstä että nuorten kuulemisesta.
- Täällä on toiminut jo parin vuoden ajan nuorisovaltuusto, jolla on puhe- ja läsnäolo-oikeus kaupunginvaltuuston, kaupunginhallituksen ja lautakuntien kokouksissa. Nuorisovaltuuston kautta toiset nuoret voivat tuodaan päättäjien tietoon toiveitaan ja huoliaan. Ja heitä myös kuunnellaan.
Helsingissä toimii Nuorten ääni -hanke, jossa on mukana kymmeniä tuhansia koululaisia. Nuoret ovat oppilaskuntatoiminnan kautta järjestäytyneet erityiseksi nuorisoparlamentiksi, jonka johdossa toimii kaupunginjohtaja Eva-Riitta Siitonen. Hankkeeseen kuuluvat säännölliset tapaamiset nuorten ja poliitikkojen välillä ja nuoret pääsevät tutustumaan esimerkiksi kaupunkisuunnitteluun erityisissä kaavapajoissa.
Ei kuulu meille, vai kuuluuko?
Aluekoordinaattori Ursula Roslöf vetää osallisuushanketta viiden kunnan alueella Länsi-Suomessa. Hänellä on hieman toisenlaisia kokemuksia. Hänen mielestään työn aloittamista on haitannut se, etteivät hallintokunnat ole osanneet sitoutua asiaan.
- Tuntuu siltä, että hallintokunnat työntävät tätä asiaa toinen toisilleen. Työ mielletään vain nuorisopuolen työksi, projektiksi projektien joukossa. Harmillista on myös, ettei koulumaailma ole pysynyt hankkeessa mukana. Opettajat tuskailevat vain sitä, miten osallisuus saadaan mahtumaan opetussuunnitelmiin, jolloin asian perimmäinen tarkoitus jää huomaamatta, hän sanoo.
Kunnissa pelätään myös, että nuorten aktiivisuus vie loputkin rovot kuntien laihoista rahakirstuista. Nuorten mielikuvitus tuottaa rutkasti toteutuskelpoisia asioita, jotka päättäjien mielestä nielevät tolkuttomasti rahaa.
Nuorisoasiamies Roope Lehto Nokialta muistuttaa, että nuoret eivät välttämättä ole ehdotuksineen huikea rahanreikä kunnalle. Hänellä on asiasta omakohtaista kokemusta. - Heille riittää usein 50-100 euroa hienon hankkeen pystyynpistämiselle. Tärkeintä on, että hyvät hankkeet saadaan toteutettua nopeasti ja vastaanotto on myönteistä.