Muhos Kun Pohjolakotia ylläpitävän Nuorten Ystävien lastensuojelupalvelujen aluejohtajalta Sanni Niskalalta kysyy, mikä on Pohjolakodin toiminnassa tärkeintä, vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä.
"Kyllä se on se, että yhdet ja samat ihmiset ovat ympäri vuoden lapsen kanssa."
Pohjolakodin asiakkailla on yleensä takana rikkoutuneita ihmissuhteita, minkä vuoksi turvallisuus ja jatkuvuus ovat avainasioita.
Laitoksia on viime aikoina kritisoitu siitä, etteivät ne kykene ehkäisemään syrjäytymistä. Niskala ymmärtää kritiikin ja toteaa, ettei yhdenkään lapsen pitäisi joutua laitokseen. Hän kuitenkin muistuttaa, etteivät laitokset itsessään aiheuta syrjäytymistä.
"Kyse on siitä, miten asioita hoidetaan laitoksen jälkeen. Monilla ei ole paikkaa mihin mennä." Niskala korostaa, että lapsella on kriisi kun hän tulee laitokseen, mutta myös silloin kun hän lähtee sieltä.
"Siinä on ristiriita. Ehkä laitos on liian turvallinen paikka."
Oikea tapa tukea nuorta laitoksesta päästyä on jälkihoito, jossa on virittelemisen varaa. Nuorten ystävillä on tarkoitusta varten Turun suunnalla työntekijä, joka auttaa Pohjolakodista tulevia nuoria eteenpäin.
"Osalla on perhe ja verkosto, mutta muut tarvitsevat tukea", Sanni Niskala korostaa.
Muhoksella toimiva Pohjolakoti juhlii torstaina 95-vuotista taivalta.
Vuosikymmenten saatossa poikien kasvatuslaitoksena aloittaneesta talosta on jalostunut Pohjoismaiden suurin lastensuojelutoimintojen kokonaisuus. Sen toiminnan piirissä on kerrallaan 150-200 nuorta tai perhettä.