Helsinkiläistynyt laulaja-lauluntekijälupaus Nika myöntää, että odottavan aika on ollut pitkä. Nikan esikoisalbumi Lauluni mun julkaistaan ensi keskiviikkona, mutta viimeisistä studiosessioista on vierähtänyt jo reilu vuosi.
"Vähän jännittää, miten levy otetaan vastaan. Mutta ennen kaikkea olo on huojentunut. Nyt se on lopullisesti tehty. Ei tarvitse enää kelailla sitä", Nika toteaa.
"Kun olen tiennyt, että julkaisu kestää, olen yrittänyt keskittyä muihin juttuihin, kuten instrumenttieni, eli laulun ja pianon, kehittämiseen ja opiskeluun. En ole kauhean hyvä lepäämään laakereillani."
Monista muista musiikintekijöistä poiketen Nika ei osaa nimetä, miten hän aikanaan kiinnostui musiikista. Suurimpia yksittäisiä syyllisiä innostukseen olivat kotona ollut piano ja isoveljien soittoharrastukset.
"Olin kiinnostunut pianosta pienestä pitäen. Kun aloitin ala-asteen, menin pianotunneille ja aloin tehdä biisejä. Se on ollut aina hirveän luontaista", Nika kertoo.
"Vähän vanhemmalla iällä biisinteko ei ole ollut vain sellaista, että keksitäänpä nyt jotain, vaan olen halunnut harjoitella biisintekoa. Kun innostuin musiikista enemmän ja enemmän, halusin oppia musiikin teoriaa ja soittaa pianoa mahdollisimman hyvin."
Oman musiikkiuran rakentamisen ohessa Nika opiskelee ammattikorkeakoulussa rytmimusiikin osastolla. Siitä on hyötyä monellakin tapaa.
"Siinä tulee myös koluttua eri musiikkityylejä, vähän pakostakin. On hirveän terveellistä tutustua kaikenlaiseen musiikkiin."
Nika myös sanoo pitävänsä monenlaisesta musiikista. Nykyinen tyyli vain loksahti kohdilleen.
"Diggailen ihan sairaasti mustasta musasta. Piano on minulle tärkeä instrumentti, niinpä olen opiskellut jazzia. Jazzin juuret taas ovat bluesissa, ja siitä ovat kehittyneet kaikki funkit, soulit, r´n´b:t, hip-hopit ja muut", Nika luettelee.
"Siinä on joku hyvin alkukantainen ilmaisuvoima, joka koskettaa. Tietysti myös tanssittavuus, hyvä groove. Löydän myös tarinankerronnallisesti yhtäläisyyksiä suomalaiseen laulunkirjoitusperinteeseen, kun vertaa vaikka vanhaa bluesia ja suomalaista melankoliaa."
Sanoittamista Nika pitää selvästi heikompana osa-alueenaan kuin säveltämistä. Toisaalta hän tunnustaa olevansa hyvin kunnianhimoinen ihminen. Hän on perfektionisti asioissa, joissa hän tietää voivansa kehittyä.
"En halunnut jäädä sellaiseksi, että avaan päiväkirjani ja tilitän sitä pianon ääressä, vaan halusin löytää esimerkiksi huumoria ja eri tasoja. Lyriikan merkitys vaihtelee sen mukaan, mitä biisissä haetaan. Kun groove on tärkeää, sanoituksessa on tärkeintä flow, eli silloin sanatkin tuovat rytmiä ja ovat oikeassa tunnelmassa", Nika selvittää.
"Biisintekijä on myös tarinankertoja. Vaikka siellä on paljon omaelämänkerrallisuutta, tulee juteltua kavereiden kanssa, luettua kirjoja ja katseltua leffoja. Kaikesta voi saada ideoita. Tarina saattaa olla perustylsä, mutta siihen löytyy uusia vivahteita ympäristöstä."
Sovita mua -biisin kertosäkeessä Nika laulaa, että "et voi tietää, miltä se tuntuu ennen kuin sovitat mua". Kuulostaa melko raflaavalta.
"Moni on jäänyt kiinni omasta pinnallisuudestaan ajattelemalla sitä seksistisesti. Tiesin, että sellaista tulee. Mutta kyse on oikeasti pinnallisuudesta, vaikka vaatteista tai ulkonäöstä", Nika oikaisee.
"Pitäisi tavallaan keskittyä siihen, mitä siellä sisällä on. Ei kannata tehdä liian nopeita johtopäätöksiä. Biisi kertoo siitä."
Nikan oman kuoren alta paljastuu ajatteleva ja vastuuntuntoinen ihminen. "Rakastan matkustamista. Ei mitään resorttimeininkejä, vaan olen kiinnostunut pakolais-, ihmisoikeus- ja ympäristöasioista, ja olen jonkin verran matkustellut kehitysmaissa. Olin juuri kuukauden Indonesiassa", hän kertoo.
"Haluaisin lukea mahdollisimman paljon maailmantilanteesta, koska uskon, että jokaisella yksilöllä on merkitystä. Jos jokainen yksilö antaisi itsestään edes vähän positiivista energiaa ulos, sillä olisi varmasti merkitystä."