Kari Uusitalo: Siiri ja Kaarlo. Näyttelijäparin tarina. Edita.
Oululaissyntyisen Siiri Angerkosken melko tuntemattomaksi jääneitä varhaisvaiheita selviteltiin elokuussa lukijoiden voimin, kun hänen syntymäpäivänsä 100-vuotismuistoa vietettiin elokuun 21. päivänä.
Lukijoiden joukossa oli Siirin sukulaisia. Heidän ja monien muiden antamien vihjeiden perusteella selvisi, että Siiri Palmun isä, kultaseppä Kustaa Palmu oli alunperin Pelkonen mutta muutti nimensä Palmuksi. Lukijat kertoivat myös, että Siiri olisi harjoitellut piian roolejaan työskennellessään nuorena tyttönä Kempeleen Ketolanperällä kotiapulaisena.
Suomalaisen elokuvan historian parissa pitkän elämäntyön tehnyt Kari Uusitalo on nyt täydentänyt Siiri Angerkosken elämän palapeliä tärkeiltä puuttuvilta osilta kirjoittaessaan kaksoiselämäkerran Siiristä ja Kaarlosta eli Angerkosken näyttelijäpariskunnasta.
Vaikka Siiri (1902 - 1971) ehti olla vain kahdeksan vuotta naimisissa itseään neljä vuotta nuoremman Kaarlon (1906-1939) kanssa ennen aviomiehen äkillistä kuolemaa, hänet on opittu etenkin elokuvan puolella tuntemaan puolison sukunimellä. Osan teatteriurastaan Siiri ehti tehdä Siiri Palmuna.
Oleelliset varhaisvaiheiden tiedot Kari Uusitalo sai Angerkoskien ainoalta lapselta, Ruotsissa asuvalta Sirkka-Liisa Koskenrannalta. Hän tunnustaakin, että vaikka tunsi hyvin Siiri Angerkosken elokuvauran, hän ei tiennyt entuudestaan juuri mitään elokuvauraa edeltäneestä teatterityöstä puhumattakaan lapsuudesta ja nuoruudesta.
Uusitalon mukaan Siirin Muhoksella vuonna 1880 syntynyt isä Kustaa ei ollutkaan kulta- vaan hopeaseppä, joka otti vuonna 1904 sukunimekseen Pelkosen tilalle Palmun. Niinpä vuonna 1902 syntynyt esikoistytär Siiri Saimi ehti olla pari ensimmäistä vuottaan Pelkonen ja sitten vasta Palmu.Siirin isä oli muhoslaisen Sakari Pelkosen ja utajärveläisen Maria Pussisen poika.
Siirin äiti oli iiläinen Hanna Johansson, vaikka teatterimatrikkeli sanookin Siirin äitiä Hanna Jaaraksi. Tämä selittyy sillä, että äidin isä Juho Jaara otti vasta vuonna 1899 nimekseen Johansson. Äidin äiti oli nimeltään Priitta-Liisa Leuvanniemi, josta Uusitalo sanoo, että tämä eli satavuotiaaksi ja kuoli vuonna 1950.
Vanhemmat, joista äiti oli isää kolme vuotta vanhempi, solmivat avioliiton Haaparannalla saman vuoden alussa, jolloin Siiri syntyi. Perheeseen syntyi Siirin jälkeen vielä kaksi tytärtä Iines ja Irja, Ines Turussa ja Irja Maariassa.
Hopeaseppä-isä muutti usein: ensin Muhokselta Ouluun, Oulusta Tampereelle kultasepän oppiin, kultasepän kisällinä takaisin Ouluun, Oulusta Turkuun, Turusta takaisin Ouluun, mistä siirsi kirkonkirjansa Poriin vasta vuonna 1931. Perhe liikkui tietysti isän matkassa, kun tämän oli haettava kultasepän oppi kisällinä eri puolilta maata ja siirryttävä työn perässä paikasta toiseen.
Perhettä kohtasi melkoinen tragedia, kun perheen äiti Hanna tuomittiin Hämeenlinnan naisvankilaan vuonna 1910.
Syyksi Uusitalo sanoo sen, että Hanna oli enkelintekijä eli tehnyt laittomia abortteja onnettomille tytöille.
Hanna vapautui vuonna 1916, palasi kotiin ja soitti ovikelloa. Vieras nainen tuli avaamaan, ja kumpikin esitteli itsensä rouva Palmuksi. Hannan kärsiessä tuomiotaan Kustaa oli ottanut asuinkumppanikseen Anna Saarenpään, jonka kanssa teki kahdeksan lasta. Jokainen näistä sai äitinsä sukunimen.
Niiltä seisomilta Hanna lähti sisarensa Jennyn perään Amerikoihin eikä palannut enää koskaan takaisin. Oulun raastuvanoikeus julisti hänet kuolleeksi vasta vuonna 1979, jolloin Siirikin oli ollut kahdeksan vuotta haudassa.
Kari Uusitalo hoksauttaa, että Kustaa Palmu muutti Oulusta Poriin jatkamaan hopeasepän ammattiaan todennäköisesti jo vapaussodan jälkeen ja kuoli siellä 1937. Kuolinilmoituksessa ei näkynyt surijoina ketään Anna Saarenpään jälkeläisiä, vain Hannan kanssa saadut kolme tytärtä Siiri, Ines ja Irja.
Ennen neljännesvuosisadan mittaista kiinnitystään Suomen Filmiteollisuudessa Siiri ehti työskennellä monissa teattereissa - ei kuitenkaan kumpaisessakaan oululaisessa. Noiden vuosien osalta kirja tarjoaa tavanomaisen referaatin leikekirjojen sivuilta: missä esitettiin mitä ja mitä missäkin lehdessä kriitikko sanoi juuri Siiristä ja Siirin Kaarlosta.
Riittäköön erääksi esimerkiksi Helsingin Ylioppilastalossa tapanina 1936 ensi-illan saanut Serpin kirjoittama, Georg Malmstenin säveltämä ja Eine Laineen ohjaama uutuusrevyy Lennokki, jota seuraavan puolen vuoden aikana esitettiin 85 kertaa. Angerkosket esittivät tukkukauppiaspariskuntaa. Entinen oululainen, kirjailija ja kriitikko ErkkiKivijärvi ylisti Helsingin Sanomissa pariskuntaa ja kirjoitti erityisen huomion huutomerkin Siiri Angerkosken koloratuuriparodian kiitokseksi. Suomen SosiaalidemokraatinJussi Pee luonnehti samaa takakireysaaria, että se esitettiin à la Pia Ravenna.
Yli 100 elokuvan Siiri, rakastettu Justiina ja sotilasfarssien tomera tähti, olisi jäänyt kansalta tuntematta, jos Siiri olisi valinnut urakseen sen, mitä hänelle suunniteltiin: hänen oli määrä seurata perhetraditiota ja hankkia elatuksensa kultasepänliikkeen puleerskana eli hopeaesineiden kiilloittajana. "Kisällinpaperit olivat jo taskussa yhtenä kolmestaensimmäisestä suomalaisesta naisesta ja työpaikkakin tarjolla Turussa", paljastaa Uusitalo yllättävästi. Lukija kuitenkin epäilee, tokkopa Siiri kuitenkaan oli yksi kolmesta ensimmäisestä naisesta perheenkään uralla, koska suomalaisnaisia oli sentään työskennellyt Fabergélla Pietarissa.
Kotiapulaisen työtä Kempeleen Ketolanperällä, jota elokuussa Kalevan palstoilla muisteltiin, en kuitenkaan löytänyt sen kummemmin itse tekstistä enkä hakemistoista.
Kaisu Mikkola