Uusi puolustusministeri Carl Haglund (r.) on miesmuistiin Suomen historian nuorin tässä tehtävässä. Ikä ei tarkoita, ettei hän selviytyisi pestistään. Silti on selvää, että Haglund astuu suuriin saappaisiin.
Puolustusministerin salkku oli takavuosikymmeninä hallitusneuvottelujen jakojäännös. Salkun painoarvo on sittemmin noussut monen muun salkun rinnalle, jopa ohi, etenkin tehtävän kansainvälistymisen takia.
Haglundin pöydälle nousee lyhyessä ajassa parikin tärkeää asiaa. Uuden turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon valmistelu alkaa täydellä höyryllä syksyllä.
Selonteko on joitakin aiempia selontekoja merkittävämpi. Siinä linjataan tulevaa turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa tilanteessa, jossa puolustusvoimia supistetaan rankasti. Selonteko on mielenkiintoinen myös siksi, millaisen puumerkin tasavallan presidentti Sauli Niinistö haluaa lyödä siihen.
Haglund toimii ensi vuonna pohjoismaisen puolustusyhteistyöelimen Nordefcon puheenjohtajana. Pian on tulossa ratkaisuun se, lähteekö Suomi mukaan Nato-maa Islannin ilmavalvontaan.
Tuleva Islanti-ratkaisu on periaatteellisesti merkittävä. Jos Suomi lähtee mukaan, eteen voi tulla esimerkiksi tilanne, jossa Venäjän koneet loukkaavat Islannin ilmatilaa. Osallistuminen olisi kuitenkin uusi ja tärkeä osa Puolustusvoimien kansainvälistymistä.
Aiemmin pääministeri Jyrki Katainen (kok.) kertoi, että Suomi voisi mennä mukaan Islannin ilmavalvontaan ilman Ruotsiakin. Niinistö linjasi kuitenkin toisin. Haglund oli Niinistönsä lukenut ja sitoi kantansa Ruotsiin. Ruotsin päätös on mitä todennäköisimmin myönteinen.
Osallistuivathan Ruotsin hävittäjät myös Libyan ilmatilan valvontaan kansannousun aikana.