Toimintaterapia on kuntoutusmuotona tehokas, mutta huonosti tunnettu. Se soveltuu myös nuorten kuntoutukseen.
"Päätavoitteemme on auttaa asiakasta saamaan arjesta kiinni, kun elämässä tapahtuu jotain merkityksellistä ja mullistavaa", sanovat toimintaterapeutti ja seksuaalineuvoja Heli Blomqvist sekä toiminta- ja taideterapeutti Pirkko Suvanto.
He kertovat ongelmanuoresta, joka harjoittelee itsenäistä asumista omassa asunnossaan.
"Toimintaterapeutti voi harjoitella nuoren kanssa arkisia asioita, kuten valmistamaan ruokaa, sitä kuinka rahat saa riittämään tai etsimään kirpputorilta edullisia sisustustarvikkeita."
Onnistuneen hoitosuhteen päätyttyä nuori on saanut eväitä ja taitoja itsenäiseen elämään, arjen askareisiin, käynyt koulunsa loppuun ja saanut sosiaalisia suhteita kodin ulkopuolelta.
"Paniikkihäiriöisen nuoren kanssa voimme opetella kaupassa käymistä. Käytösongelmaisen itsetuntoa kohotetaan kannustamalla. Saatamme herättää jonkin vanhan harrastuksen henkiin tai pelaamme, leivomme ja puuhaamme kaikenlaista kivaa, jossa nuori saa kokea onnistumisen tunteita."
Hoitosuhde alkaa usein kotikäynnillä. "Nuoren kotona tehty alkuarviointi valaisee asioita parhaiten, vaikka tilanne saattaa olla perheelle arka. Perhe on voinut olla esimerkiksi pyörityksessä psykiatrisella puolella. Me emme mene syyllistämään ketään, vaan tavoitteenamme on toimia perheen tukena."
Luottamuksellisen terapia- ja vuorovaikutussuhteen aikaansaaminen on kaiken a ja o. "Aina nuorella ei ole sanoja pahan olonsa käsittelyyn. Toimintaterapia on hyvä keino avata lukkoja, koska ihminen on luonnostaan toiminnallinen."
Myös taideterapia on tärkeää. "Luova työ on aina terapeuttista. Varsinkin pienemmät lapset käyttävät symbolista kieltä. Kuvista voi tulkita paljon."
Toimintaterapia tuli Suomeen 1970-luvulla. "Vieläkin toimintaterapiaa hyödynnetään hämmästyttävän vähän."
Yleisimmin toimintaterapeutteja työskentelee sairaaloissa, kuntoutuslaitoksissa, avoterveydenhuollossa ja vammaisjärjestöissä. Yksityiset terapeutit myyvät palveluja myös julkiselle.
Erityisen huolissaan Blomqvist ja Suvanto ovat nuorista. "Masennusta, ahdistuneisuutta, syömishäiriöitä, viiltelyä ja jopa itsetuhoisuutta on paljon."
Usein nuorten tilanne menee huonoksi, ennen kuin he saavat apua. Resursseista on pulaa.
"Kynnys sille, onko nuori terapian tarpeessa, on liian korkea. Asioihin tulisi puuttua heti ainaisen katselemisen sijaan."
Toimintaterapia soveltuisi ennaltaehkäisevään hoitoon. Koulujen oppilashuoltoryhmien, koulujen terveydenhoitajien ja kuntien nuorisotyöntekijöiden rooli pahoinvoivien nuorten tunnistamiseksi voisi olla aktiivisempi.
"Kun hoidon aloittamista lykätään, lapsen tai nuoren toimintakyky laskee ja normaali kehitys viivästyy. Yläaste- ja lukioikäiset nuoret hyötyisivät niin toimintaterapiasta, kun elämä on kriisiytynyt, niin että koulunkäynti on mahdotonta tai siihen tarvitaan tukea."