Esikoululainen Sami Mäkäräinen, 6, harjoittelee hyppäämistä minisuksilla joka päivä. "Poika hyppii koko ajan kotipihalla. Koko ajan tulee ulkoiltua", nauraa äiti Soili Mäkäräinen.
Samilla on selkeä syykin kiivaaseen harjoitteluunsa. "Minä haluan saada palkintoja. Aikuisena voi saada rahaa", hän arvelee.
"Vien Samin katsomaan kisoja, kun se on niin kiinnostunut"; äiti jatkaa.
Sami on ollut pienestä pitäen kiinnostunut laskemaan ja hyppäämään suksilla lumisista mäistä. Suksenkärjet onkin rikottu kotipihalla. TV:stä olivat pienen pojan korviin tarttuneet ja tulleet mäkihyppääjien nimet tutuiksi, tuttavien ihmetykseksi jo viisivuotias osasi luetella mäkihypyn parhaimmiston.
Viime talvena innostus lajiin sai uutta vauhtia, kun Eino-isä vei perheen lapset katsomaan kansallisia kisoja Kajaanin Vimpelinvaaralle.
"Minä ite huomasin sen pikkumäen, K5, kun katottiin kisoja", kertoo Sami itse.
"Alussa me hypättiin omin päin omilla suksilla K10-mäistä. Ne olis kyllä voineet mennä rikki, kympistä pitää hypätä mäkisuksilla", Sami tietää.
Samia vuotta vanhempi sisko Sini sekä naapurinpoika Joel Heikkinen, 8, ovat osallistuneet Vimpelinvaaralla myös lastenkilpailuihin, joista hekin saivat potkua harrastukseen. Tuloksina oli pojille ensimmäinen ja toinen sija. Tyttöjen sarjassa Sini oli ainoa osallistuja. Sinikin käy silloin tällöin hyppäämässä K10 mäessä.
Eino Mäkäräinen kertoo, että kun aktiiviharrastus alkoi, perhe liittyi Kainuun Hiihtoseuraan. Kaksi kertaa viikossa Keijo Hyttinen käy valmentamassa kajaanilaisia nuoria hyppääjiä, joiden joukossa Sami on nuorimmasta päästä.
Innokkaita harrastajia on paikalla yleensä kymmenkunta. "Kuljetettavia on ja mäessä on oltava itsekin paikalla, vastuu hyppyrimäessä on aina vanhemmilla", Eino tietää.
Harrastuksen aloittaminen ei vaadi perheeltä suurta rahallista summaa. Aluksi hypätään tavallisilla hiihtosuksilla ja toppavaatteissa. Kun taitoa karttuu, voi välineitä vuokrata hiihtoseuralta.
Tänä talvena Sami on Vimpelinvaarassa käyttänyt jo koko varustusta: sukset, monot, kypärä ja hyppyhaalarit. Soili-äiti kertoo, että muovimäessä pitää ollakin päällä hyppypuku, muuten kitka on liian kova.
Kovasti ponnistaminen mäkisuksilla sattuu, kertoo Sami. Myös alastulo on aika kova juttu K10-mäessä, siinä saattaa kaatua helposti. Valmentaja neuvoo nuorimpia harrastajia ylämäen laskuasennon opettelussa.
Ovatko pojat kaatuneet pahasti? Pojille tulee keskustelua siitä, miten on kaaduttu ja mihin osuttu. Sami ei kuitenkaan tunnu pelkäävän kaatumisia. Äiti arvelee, että Samilla on hyvä tasapaino ja että tämä kaatuu harvoin.
Perheen hiihtolomareissulla Rovaniemellä olivat myös minisukset mukana. "Sami kiipesi tosi korkeiden aurauskasojen päälle, ja laski vielä illalla, kun muut olivat jo nukkumassa asuntoautossa", äiti kertoo.
"Oli se aika vaikea mäki. Ainakin kuusi sekuntia meni, ennen kuin laskin läpi ja hyppäsin", Sami tuumii.
Nuoren hyppääjälupauksen mäkiennätys on viitisen metriä. Sami haluaakin kovasti treenata omalla pihalla.
"Siinä mietin hyppyasentoa. Hyppääminen on hauskaa."
Sekä Samin, Sinin, että Joelin esikuva on Janne Ahonen. Myös Matti Hautamäki ja Janne Happonen ovat suosikkeja, joita seurataan tarkasti televisiosta.
Äidin ja isän mielestä mäkihyppy on hyvä harrastus. Kilpailuvietti kun on kova tämänikäisillä pojilla.
"Välineisiin ei aluksi tarvitse satsata paljoa. Harrastusta voi kokeilla ja halutessaan vaihtaa."
Kesällä Sami aikoo uida ja kalastaa. Hyppyharjoittelu jatkuu varmasti taas syksyllä, kun lumi sataa maahan.