Väkivalta on suomalaislasten ja -nuorten maailmassa edelleen hämmästyttävän yleistä. Vaikka valistuksen tulokset näkyvät hyvin hitaasti, työtä pitää jatkaa ja kehittää.
Noin 40 prosenttia yhdeksäsluokkalaisista ja melkein yhtä moni kuudesluokkalaisista pojista on viimeisen vuoden aikana ollut tilanteessa, jossa heille on yritetty tehdä väkivaltaa tai uhattu sillä. Väkivallan kohteeksi on puolestaan joutunut yksi viidestä lapsesta kuudetta tai yhdeksättä luokkaa käyvien joukossa.
Tuoreet luvut ovat poliisiammattikorkeakoulun tekemästä, sisäministeriön rahoittamasta tutkimuksesta, jonka kattavuus antaa numeroille erityistä painoa. Kyselyyn on vastannut peräti 13 500 lasta ja nuorta.
Prosenttiluvut ovat huolestuttavan korkeita. Niitä ei pysty vesittämään esimerkiksi toteamalla, että ainahan pojat ovat nahistelleet. Tuore tutkimus nimittäin kertoo senkin, että tyttöjen elämässä väkivaltatilanteita on melkein yhtä paljon kuin pojilla.
Toiseksi lukuja ei muutenkaan pidä yrittää mitätöidä. Päinvastoin on syytä jatkuvasti miettiä sitä, mikä lasten ja nuorten kasvuympäristössä ja yleensä kulttuurissamme on sellaista, mikä johtaa väkivaltaiseen käytökseen.
Laajaa taustaa nuorten maailman väkivallalle voi hakea siitä, että henkirikosten määrässä Suomi on länsieurooppalaisittain poikkeuksellisen väkivaltainen maa. Mallit konfliktien ratkaisuihin näyttävät kulkevan sukupolvelta toiselle sitkeästi kuin tautiperintömme. Kun sanat loppuvat, otetaan käyttöön nyrkit ja avuksi vielä aseet.
Juuri aseiden pito mukana on ainakin poliisin mukaan viime aikoina huolestuttavasti lisääntynyt. Tämän kerrotaan koskevan myös nuoria. Jos vaikkapa veitsen kantaminen mukana edelleen yleistyy, niin väistämättä kasvaa myös herkkyys käyttää sitä - etenkin jos asetta heiluttaa myös vastapuoli.
Paikallisesti huonoon suuntaan kuljetaan tilastojen mukaan muun muassa Oulussa, jossa ilmoitettujen pahoinpitelyjen määrä viime vuonna ensimmäisen kerran kohosi yli tuhannen. Edellisvuodesta nousivat myös alle 18-vuotiaiden tekemät pahoinpitelyt.
Käytännössä monia nuorten väkivallantekoja selittää viinan viemä harkintakyky, osaa tapauksia myös huumeet. Alkoholin saannin tehokas rajoittaminen onkin edelleen nuorten väkivallan ehkäisyn avainkeinoja.
Väkivallan vastaista asennekasvatusta on ainakin kouluissa tehty jo vuosikymmenten ajan. Työn vaikutukset vain ovat toivottoman hitailta, kun samaan aikaan esimerkiksi tietokonepelit, tv-sarjat ja elokuvat yhä tarjoavat väkivaltaa käyväksi konfliktien ratkaisukeinoiksi. Malleja tulee muualtakin. Jos jääkiekkoliigan arvostettu pelaaja kertoo mielipiteenään, että kaukaloon tarvitaan koiruuksien torjumiseksi tappelijoita - siis väkivaltaisen koston uhkaa - tuntuu itse väkivaltakin äkkiä ok-jutulta.
Osaa nuorten väkivaltaisuudesta selittävät myös suoranaiset persoonallisuushäiriöt. Ne tekevät valistuksella vaikuttamisen vielä vaikeammaksi. Silti valistusta on syytä jatkaa. Koulujen ohella tärkeässä asemassa ovat kodit, ja nimenomaan kodin mallit. Jos koulu opettaa yhtä ja kotona oppii toista, valuu viisaskin valistus hukkaan.
Vaikka nuorten enemmistö epäilemättä suhtautuu kielteisesti väkivallan käyttöön, osan suhde näyttää vaarallisesti vinoutuneen. Ongelma liittyy yleisempään oikean ja väärän käsitteen hämärtymiseen sekä välinpitämättömyyteen itsestä ja muista.