Kolumni

Nuoret toivovat inhimillistä kohtaamista ja kuuntelua

En uskaltanut enää lähteä mihinkään. Kesken jääneet opinnot ja masennus hävettivät.

Essi Hyppönen
Essi Hyppönen
Essi Hyppönen

En uskaltanut enää lähteä mihinkään. Kesken jääneet opinnot ja masennus hävettivät. Sen sijaan, että katsottaisiin ongelmia, voitaisiin yrittää ymmärtää, miksi jotain on vialla. Kun yritin hakea apua ahdistukseen, minuun suhtauduttiin tylysti ja vähätellen.

Nämä ovat suoria kommentteja nuorilta aikuisilta, joita jututettiin Oulussa, Kuopiossa, Kotkassa ja Helsingissä syksyllä 2018 osana Diakonia-ammattikorkeakoulun Nuorten kevyet palvelupolut – 3X10D -hanketta.

Nuorilta kuultiin rehellistä puhetta, rajuja kuvauksia ja kainoja toiveita. Kuvauksista löytyy nuorten näkemys siitä, miten palveluita tulisi kehittää, jotta heidän tulevaisuutensa olisi valoisampi.

Nuorten toiveissa korostuvat kolme kovaa K:ta: kohtaaminen, kuuntelu ja kannustaminen. Näiden lisäksi toivotaan kokonaisvaltaisuutta, inhimillistä kohtelua ja aitoa välittämistä sekä rinnalla kulkemista. Erityistä tukea nuoret kaipaavat mielen hyvinvointiin ja mielenterveyden ongelmiin.

Nuorten tuen tarpeet ovat moninaisia ja koskevat yleensä useampia elämän eri osa-alueita. Palvelujärjestelmän siiloutuneisuus yhdistettynä nuorten kokemaan pompotteluun ja vähättelyyn pitkittää ja monimutkaistaa avun saamista. Kiusaamiskokemukset ovat yleisiä ja nuorten mielestä kiusaamiseen ei vielä tartuta kunnolla.

Raha-asiat, työllistyminen, mielenterveyden ja itsetunnon haasteet, yksinäisyys sekä jaksaminen ajavat nuorten arjen ahtaalle.

Nuorten silmin palvelut näyttävät pirstaleisilta ja niihin hakeutuminen sekä oikean palvelun löytäminen on vaikeaa. Avun tarpeen tunnistaminen ja avun hakeminen on jätetty pitkälti nuorten omalle vastuulle. Monissa tilanteissa apua ja tukea olisi pitänyt saada jo paljon aiemmin. Myös nuorten kokemukset vähättelystä ja epäasiallisesta kohtelusta ovat yleisiä.

Empatiataitoja ja ihmisten kohtaamista pitäisi nuorten mielestä opettaa enemmän jo varhaislapsuudesta lähtien. Nuoret kaipaavat tukea ja rinnallakulkijuutta erityisesti elämän nivelvaiheisiin. Selkeämpää tietoa ja parempaa opastusta kaivataan monessa asiassa, kuten vaikkapa taloudenpitoon, tukiin, asumiseen ja ammatinvalintaan liittyen. Nuoret kaipaavat tukea koko perheelle ja muutenkin kuin kriisitilanteissa.

Nuoret aikuiset tunnistavat elämässään kääntöpisteitä, joissa toisenlaisen tuen tai toiminnan turvin elämä olisi voinut saada erilaisen suunnan. Esimerkiksi läheisen kuolema, vanhempien ongelmat, koulukiusaaminen, koulunkäynnin vaikeudet ja ammatinvalinta ovat niitä kohtia, jotka nuoret nimeävät.

Näiden kääntöpisteiden tunnistaminen sekä niissä kohdissa avun ja tuen aktiivinen tarjoaminen ja helppo saavutettavuus voisivat nuorten mielestä estää tilanteiden monimutkaistumisen.

Helppo saavutettavuus tarkoittaa mahdollisuutta saada apua arjessa ja arjen ympäristöissä, kuten koulussa, opinnoissa tai harrastuksissa mahdollisimman matalalla kynnyksellä, eli ilman ajanvarausta tai jonotusta. Aikuisen on oltava luotettava ja tuttu, jolla on taitoa kohdata nuori sekä kykyä kuunnella ja ottaa nuoren asiat tosissaan vähättelemättä tai liikaa hössöttämättä.

Nuorten tuen tarpeita ja toiveita selvittäneissä keskusteluissa oli mukana 40 hyvin erilaisista taustoista tulevaa nuorta, joiden joukossa oli niin kantasuomalaisia kuin romaneja ja maahanmuuttajiakin, korkeakoulussa opiskelevia, lastensuojelutaustaisia nuoria, työtä etsiviä ja työpajanuoria.

Keskustelujen lähtökohtana oli Diakin ja Kuopion kaupungin kehittämä 3X10D itsearviointi ja monialainen työskentelytapa, jossa keskeistä on tarkastella elämää kokonaisuutena ja nähdä ongelmien ohella myös nuoren voimavarat. Mittarin käyttö korostaa nuoren osuutta oman elämänsä toimijana, päätöksentekijänä ja mahdollistajana.

Nuorten peräänkuuluttamat inhimillinen kohtelu ja aito välittäminen eivät vaadi lisäresursseja, mutta tuen tarpeisiin vastaaminen edellyttää ammattilaisilta ja päättäjiltä uudenlaista ajattelua ja muutosta nykyiseen ammatillisuuteen sekä rakenteisiin.

Rakenteissa tarvittava muutos tarkoittaa nuorilähtöistä palvelua, jossa sektorirajat on häivytetty. Palvelujärjestelmä joustaa, sallii jalkautumiset ja kohtaamiset ja mahdollistaa matalan kynnyksen avun saannin. Kaikki nuorten kanssa työtä tekevät ovat niitä, jotka kohtaavat ja luovat luottamusta. Näistä kohtaamisista asiat joko lähtevät aukeamaan, tai jos kohtaaminen verhoillaan kiireeseen, valta-asemaan tai ammatillisuuden verhoon, eivät aukea. Kohtaamisissa nuoren on voitava tuntea tulevansa kuulluksi, ymmärretyksi ja autetuksi.

Nuoret ovat asiantuntijoita omassa elämässään. Heidän näkemystään kannattaa hyödyntää nuorten palveluiden kehittämisessä.

Reija Paananen on sosiaalilääketieteen dosentti. Essi Hyppönen on sosionomi, joka toimi hankkeessa ryhmäkeskusteluiden vetäjänä Oulussa syksyllä 2018.