Nuoret rikoksen tekijät pyritään saamaan vastaamaan teoistaan tuomioistuimen entistä nopeammin. Oikeusministeriön nuorisorikollisuuden selvitysmies Sami Mahkonen kertoo, että alaikäisten, mutta rikosoikeudellisesti vastuullisten eli 15-17-vuotiaiden nuorten asioiden käsittelyä on onnistuttu lyhentämään puoleen.
Mahkonen arvioi, että rikoksen tehnyt nuori saa nykyisin esimerkiksi Oulun käräjäoikeudesta tuomion kahden kuukauden kuluessa rikoksen tekohetkestä. Ennen tuomiota saattoi joutua odottamaan puolisen vuotta, jona aikana rötökset unohtuivat ja tilille kasaantui uusia rikkomuksia.
Helsingissä rikosten käsittely nuorten osalta on tipahtanut 10 kuukaudesta 4-5 kuukauteen. Turussa ja Tampereella tuomio tulee kolmessa kuukaudessa, kun käsittely aiemmin vei puoli vuotta.
Mahkosen mukaan nuorten asioiden käsittelyssä ratkaisevaa on poliisin osuus. Oulussa rikosten tutkinta on keskitetty Kaijonharjun lähipoliisille. Toisaalta esimerkiksi Rovaniemellä poliisien määrän vähentäminen heijastuu käsittelyn venymisenä.
Mahkonen korostaa poliisin, syyttäjän ja tuomioistuimen muodostaman ketjun toimivuutta. Mukana ovat olleet myös kuntien sosiaali- ja terveysviranomaiset, mutta heidän toimintatapansa eivät aina välttämättä edesauta nopeaa käsittelyä. Kunnat myöntävät eri tavalla resursseja nuorten ongelmien ratkomiseen.
Oikeustieteiden tohtori Mahkonen tietää yleisen mielipiteen vaativan, että nuoria rikollisia pitäisi "lyödä halolla päähän" eli antaa kovempia tuomioita. Nuoren ensikertalaisen tuomio on yleensä sakko tai ehdollinen vankeus. Sakkoa Mahkonen pitää huonona, koska usein se jää nuorelta niin sanotusti pystyyn tai sen maksavat vanhemmat tai nuori tekee uuden rikoksen rahoittaakseen sakkonsa.
Nuorisorangaistus
vaihtoehto ehdolliselle
Sinänsä selvitysmies Sami Mahkonen pitää nuorelle sopivana ehdollista rangaistusta. Hän on kuitenkin valmis esittämään erityisen nuorisorangaistuksen käyttöönottoa esimerkiksi Oulussa. Se olisi vaihtoehto ehdolliselle. Tuomioistuin velvoittaisi nuoren valvontaan, työsuoritukseen ja erilaisiin erityisohjelmiin kuten "Nuoret ja päihteet" tai "Nuoret ja rikollisuus".
Mahkonen korostaa, että ehdollisen tuomion jälkeen sosiaali- ja terveystoimen viranomaisten ote on tarpeen, jotta nuorelle löydetään tarvittava hoito esimerkiksi huume- ja päihdeongelmien ratkaisemiseksi, sillä kyseiset ongelmat eivät ratkea pelkällä tuomarin nuijan kopautuksella.
Tärkeää on saattaa rikokseen sortunut nuori koulutukseen tai työelämään.
Mahkonen ei kannata syyntakeisuusikärajan laskua, jota sitäkin on viritelty eduskunnassa. Jo ihmisoikeussopimukset tulevat esteeksi rajan poistamiselle kokonaan.
Nopea palvelu
valtakunnalliseksi
Mahkonen on kiertänyt valtakuntaa kolme vuotta Lipposen hallitusohjelmassa olevan kohdan toteuttamiseksi, jossa todetaan, että "nuorten henkilöiden tekemien rikosten sovittelua, tutkimista, tuomioistuinkäsittelyä ja seuraamusten täytäntöönpanoa nopeutetaan".
Nopeutettua käsittelyä on sovellettu muutamissa kaupungeissa. Vaikeinta on ollut palveluohjausmallin toteuttaminen, jossa nuorille tarjottaisiin sosiaali- ja terveystoimen kautta tukea. Eniten tuloksia on saatu poliisitoiminnan kautta, kun tutkintaresursseja on lisätty.
Vuoden 2000 alusta alkaneeseen kokeiluun ovat tulleet mukaan kesken kauden myös Oulu ja Rovaniemi. Käytännön toimivuuden kannalta on siirrytty "riisuttuun malliin", jossa sosiaalitoimen osuutta on vähennetty.
Kokeiluaika päättyy vuoden lopussa. Mahkosen mielestä maa pitäisi jakaa 16 syyttäjäyhteistyöalueeseen, joita johtavat kihlakunnan syyttäjät. Viranhaltijoiden pitäisi organisoida työnsä niin, että nuorten asiat tulevat tuomioistuinten käsittelyyn nopeasti.
Nuorten rikosten käsittelystä järjestetään valtakunnallinen seminaari tammikuussa. Mahkonen korostaa, että vastuu jää toimialueille. Nuorten rikoskierteeseen voidaan kuitenkin puuttua nopeammin, kun kokeilussa koetut mallit otetaan pysyviksi käytännöiksi.