Suomessa juuri nyt irtisanotaan ihmisiä enemmän kuin koskaan aikaisemmin, kun esimerkiksi Saksassa yritykset pitävät työvoimastaan kiinni kynsin ja hampain. Taantuman aikana siellä mieluummin koulutetaan ja lyhennetään työaikaa (Kurzarbeit) kuin irtisanotaan. Myös Suomessa aikaisemmin mieluummin lomautettiin kuin irtisanottiin.
Mistä tämä Suomessa tapahtunut muutos oikein johtuu? Ay-liike pitää syynä kehnoa irtisanomissuojaa: Saksassa on vaikeampaa ja kalliimpaa irtisanoa kuin Suomessa. Se on totta. Elinkeinoelämä puolestaan vastaa: Suomessa yritykset näkevät tulevaisuutensa synkempänä kuin monessa muussa Euroopan maassa. Sekin on totta.
Teollisuudessa rakennemuutos jyllää voimalla koko Euroopassa. Yritykset siirtävät kokonaisia tehtaita lähemmäksi markkinoita ja halvempien tuotantokustannuksien maihin. Metsäteollisuus yrittää kehittää uusia ideoita, mutta esimerkiksi paperin kulutus vähenee maailmalla nopeammin kuin uudet ideat kypsyvät. Auttaako synkistely sittenkään? Ovatko pääministeri Jyrki Kataisen varoitukset negatiivisesta ilmapiiristä oikeaan osuneita? Ja onko olemassa politiikan keinoja, joilla mielialaa voisi nostaa? Onko kaikki tämä vain huonon kierteen psykologiaa?
Suomessa on kansainvälisin nuoriso ja osaavin työvoima, mitä tässä maassa koskaan on ollut. Kun modernin talouden kasvu ja työllisyys riippuu tuottavuudesta, osaamisesta ja inhimillisistä voimavaroista, niin synkkyyden keskellä pitäisi nähdä myös toivon pilkahduksia ja avaimia uudistuksiin.
Iloisia uutisia Suomesta voi lukea onneksi ulkomaisista lehdistä.Viimeksi arvovaltaisen Financial Timesin kolumnisti kirjoitti, että Kalifornian Silicon Valley on saanut haastajan Lontoosta, Berliinistä ja – Helsingistä!
Kirjoittaja oli haltioissaan Suomessa pidetystä Slush-tapahtumasta, johon oli saapunut tuhansia pieniä yrityksiä Suomesta ja ulkomailta. Monet kertoivat nähneensä Slush-tapahtumassa enemmän amerikkalaisia pääomasijoittajia kuin vastaavissa tapahtumissa USA:ssa – ja nimenomaan etsimässä uusia yrityksiä, joihin he voisivat sijoittaa. Supercell ja Rovio eivät siis suinkaan ole ainoita. Eikä peliala ole ainoa.
Moni asia on muuttunut ja muuttuu koko ajan. Vielä jokin aika sitten ajateltiin, että valtioiden merkitys vähenee ja alueiden sekä yritysten merkitys kasvaa. Kaikkein uusin havainto lähtee perinteisestä valtioiden merkityksen korostamisesta. Valtioiden ei pidä ainoastaan säästää, vaan taantumankin keskellä on panostettava tulevaisuuteen. Tässä me suomalaiset emme ole enää niin hyviä kuin kuvittelemme.
Tekesin mukaan Suomen panostukset tutkimus- ja kehitystoimintaan ovat laskusuunnassa. Tilastokeskuksen mukaan aiempi korkea panostuksemme, 3,7 prosenttia bkt:stä, putoaa merkittävästi. Julkinen osuus yritysten tutkimus- ja kehitystyön rahoituksesta on Suomessa OECD-maiden alhaisimpia – toisin kuin yleisesti luullaan. Suomalaiset yritykset ovat siis huonommassa asemassa kuin esimerkiksi kilpailijansa Ruotsissa. Suomi on onnistuneesti päässyt hyvin mukaan EU:n tutkimusohjelmiin, mikä osin paikkaa vajetta.
Julkisen rahoituksen lisääminen juuri nyt on erityisen tärkeää, kun teollisuutemme painii rakennemuutosten ja hitaan talouskasvun haasteiden kanssa. Suomen vienti on vielä liian paljon raaka-aineiden vientiä. Suomessa on myös aika nostaa pienet ja keskisuuret yritykset jalustalle ja tukea niiden kansainvälistymistä ja kykyä vientiin.
EU:n helmikuun huippukokouksen aiheena on erityisesti EU:n teollisuuspolitiikka. Aihetta on käsitelty lukuisissa seminaareissa, ajatushautomoissa ja eri maiden parlamenteissa. Kolme asiaa noussee huippukokouksessakin yli muiden: energia, innovaatiot ja osaava työvoima.
Euroopan 27 miljoonaa työtöntä on hirveää inhimillisten voimavarojen tuhlausta. Suurin suru on korkea nuorisotyöttömyys. Se rapauttaa eurooppalaista osaamispääomaa radikaalilla tavalla. Suomalais-itävaltalainen innovaatio nuorisotakuusta saa onneksi laajaa tukea. Euroopan parlamentti on lisännyt nuorisotakuun rahoitusta.
Saksassa on Euroopan alhaisin nuorisotyöttömyys, vain 8 prosenttia. Salaisuus on ikivanha oppisopimuskoulutus, mitä on myös pystytty uudistamaan. Mukana oppisopimuskoulutuksen kehittämisessä ovat hallituksen lisäksi, osavaltiot, kauppakamarit, tutkimuslaitokset jne.
Oppisopimuskoulutus on edelleen suuresti arvostettu, ja vanhemmissa ikäluokissa monet yritysten ja elinkeinoelämän merkkihenkilöistä ovat tulleet juuri oppisopimuskoulutuksen kautta. Koulutuksessa on nyt noin 1,6 miljoonaa ihmistä. Oppisopimuskoulutuksen rahoittamisesta vastaavat pääosin yritykset.
Saksalaiset ovat itse ylpeitä oppisopimuskoulutuksesta. Nuoret pitävät väylää trendikkäänä ja myös muissa saksankielisissä maissa kuten Itävallassa ja Sveitsissä nuorista 40–60 prosenttia työllistyy pysyvästi oppisopimusten kautta. Saksan liittokansleri Angela Merkel ilmoitti, että Saksa aikoo markkinoida malliaan myös muille Euroopan maille ja tehdä siitä koko Eurooppaa koskevan aloitteen nuorisotyöttömyyden minimoimiseksi. Saksalaiset ovat tyytyväisiä siihen, että he ovat omasta mielestään välttyneet akateemisen koulutuksen yliarvostukselta. Liekö Suomessa tässäkin uudelleen arvioinnin paikka? Synkistelystä on aika siirtyä mahdollisuuksien näkemiseen. Nyt tarvitaan panostuksia tutkimus-ja tuotekehittelyyn sekä koulutusväylien arviointiin.
Kirjoittaja on europarlamentaarikko (sd.)