Työelämän todelliset ongelmat saattavat piillä pikemminkin työurien alku- kuin loppupäässä. Työelämäkeskustelu on viime ajat piehtaroinut lähinnä sillä, miten suomalaiset saataisiin pidettyä töissä nykyistä pitempään, ettei pako eläkkeelle olisi niin voimakasta kuin nyt.
Samaan aikaan toisessa päässä masennus vie nuoria enenevässä määrin sairauslomalle ja työkyvyttömyyseläkkeelle. Kustannukset yksilön ja yhteiskunnan kannalta ovat tähtitieteelliset, kun työnteko tyssää nuorilla jo uran alkupäässä. Näin käy kuitenkin vuosittain tuhansille alle 34-vuotiaille suomalaisnaisille ja -miehille.
Asian vakavuutta ei ole vielä välttämättä tiedostettu. Kuitenkin jo alle kolmikymppisten masennuksen perusteella myönnetyt sairauspäivärahakaudet ovat kasvaneet muutamassa vuodessa lähes 50 prosenttia. Erityisen alttiita ovat 16--19-vuotiaat miehet ja 20--24-vuotiaat naiset.
Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Guy Ahonen on laskenut, että lopputuloksena on noin 6,6 miljardin euron tappiot, kun noin 4?000 nuorta aikuista jää vuosittain ennen aikojaan työkyvyttömyyseläkkeelle. Miljardit kertyvät vertailusta, jossa lasketaan, että työurat kestäisivät 65-vuotiaiksi. Lisäksi päälle tulevat noin 2,5 miljardin vuosittaiset hoitokustannukset.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kymmenkunta nuorta siirtyy joka päivä työkyvyttömyyseläkkeelle ja sitä kautta suoraan pois työelämästä. Suomella ei itse asiassa ole varaa menettää näitä nuoria. Kansantalouden suorituskyky joutuu kohta äärirajoille, kun työikäisen väestön määrä pienenee ja ikääntyneiden määrä kasvaa. Nuoret tarvitaan töihin, ei eläkkeelle.
Selitystä nuorten ja nuorten aikuisten mielenterveysongelmille on haettu siitä, että terveydentilaltaan haavoittuvien nuorten sosiaalinen turvaverkosto on haurastunut. Perhe, koulu, opiskelu, työ ja terveydenhuolto eivät enää kannattelekaan kaikkia nuoria aikuisuuteen, työelämään ja itsenäiseen elämään.
Erilaisista häiriöistä kärsivät nuoret pitäisi saada napattua takaisin oikealle polulle jo koulu-, opiskelu- ja viimeistään työterveyshuollossa. Voi kysyä, onko näissä paikoissa riittävästi taitoa ja voimavaroja ottaa huomioon oireilevat ja kasvukipuilevat nuoret.
Masennus ja mielenterveysongelmat ovat monille vaikeita paikkoja kohdata toinen ihminen. Kun sormi murtuu, kerrotaan siitä kaikille ja esitellään paranevaa kohtaa. Kun mieli järkkyy, seinät nousevat pystyyn ja työpaikalle takaisin tulevaan suhtaudutaan varauksellisesti, eikä toipumisen edistymistä uskalleta tiedustella.
Fyysisen terveyden ongelmiin osataan suhtautua luontevasti, mutta mielen järkkyminen on yhä tabu, josta ei jutella työkavereiden kanssa kahvipöydässä. Silti on hyvä muistaa, että myös masennus on sairaus, josta voi parantua.
Nuori sukupolvi ei ole saanut tottua pysyvään työelämään samalla tavalla kuin keski-ikäiset. Työelämä ei tarjoa nuorille pysyvyyttä ja vakaata toimeentuloa, vaan epävarmuutta ja sitoutumattomuutta. Prekariaatti ei voi suunnitella elämäänsä säännöllisen palkan, työterveyshuollon ja lomapäivien varaan.
Korkeaksi karannut nuorisotyöttömyys ei helpota tulevaisuuden rakentamista. Edellisen laman nuoret kertoivat äskettäin televisiodokumentissa, miten koko nuoruus oli epävakaata ja kunnollisen otteen saaminen elämästä vei aikaa. Tämän laman nuorille ei saa käydä samalla tavalla.
***
Leivän ja pullan tuoksu leijailee lähipäivinä kodeissa, kun kotileipurit pääsevät töihin. Tuoreleipätiskit hupenivat elintarviketyöläisten lakon myötä tuota pikaa ja samoin käy kohta jauhohyllyjen sisällön.