Joka syksy useille kouluille ja työpaikoille rantautuvat yhteiset verenluovutuskampanjat. Kampanjoihin osallistumalla on mahdollista tehdä yhdessä hyvää ja auttaa potilaita.
Kuitenkin yksi ihmisryhmä paistaa näissä tempauksissa vuodesta toiseen poissaolollaan, nimittäin nuoret miehet. Sama ilmiö on huomattu myös kantasolurekisterissä, josta vastaanotan edelleen joka syksy lehtisen otsikolla ’’Kannusta mies luovuttamaan!’’
Olen kuulunut kantasolurekisteriin 18-vuotiaasta, ja luovuttamaan pääsin muutama vuosi sitten. Luovutus oli itselleni antoisa ja positiivinen kokemus, jonka aikana kaikesta huolehdittiin puolestani. Itselleni merkityksellistä oli saada kokemus toisen ihmisen auttamisesta. Jo oman luovutusprosessini aikana minulle tuli hyvin selväksi se, että osa potilaista jää vielä nykyäänkin ilman sopivaa luovuttajaa.
Sopivan luovuttajan löytämistä kaikille luovutusta tarvitseville voitaisiin helpottaa yksinkertaisesti sillä, että nuoret miehet liittyisivät aktiivisemmin kantasolurekisteriin. Tällä hetkellä kantasolurekisterin jäsenistä 70 prosenttia on naisia, vaikka lopulta yli 60 prosenttia luovuttajiksi valikoituvista henkilöistä on miehiä.
Miehet ovat usein parempia luovuttajia esimerkiksi siksi, että he ovat naisia isokokoisempia ja kantasoluja on siksi mahdollista kerätä enemmän.
Vaikka liittyisit rekisteriin, se ei kuitenkaan lopulta velvoita sinua luovuttamaan. Sinulla on aina mahdollisuus kieltäytyä luovuttamasta, myös sellaisessa tilanteessa, jossa olet ainut sopiva luovuttaja.
Kuitenkin tilanne, jossa juuri sinä olet tuhansien rekisteriin kuuluvien joukosta se täydellinen ’’match’’ leukemiaa sairastavalle potilaalle, on mielestäni ainutlaatuinen. Mahdollisuus auttaa taas on pelkästään etuoikeus.
Tunsitko tätä lukiessasi piston sydämessäsi siitä, että olet sopivassa iässä oleva mies etkä ole ikinä luovuttanut, jos tunsit, niin voisiko tämä olla se päivä, kun otat ensimmäisen askeleen kohti luovuttamista?
Ehkä liityt tänään kantasolurekisteriin tai luovutat tässä kuussa ensimmäistä kertaa verta.
Ehkä näiden pienten askeleiden ansiosta tulee vielä joskus sekin päivä, että sähköpostiini ei ole enää tarvetta lähettää tuota edellä mainitsemaani lehtistä.
Sonja Luuki
Oulu