Leo Schroderus kummastelee Walkers-liivin taskusta löytyviä kumihanskoja. "Mihin näitä tarvitaan?"
"Jos tulee jotain eritejuttuja vastaan; verta, oksennusta tai vastaavaa...", Elina Niva vastaa lempeästi naurahtaen.
Pimeä ja sateinen perjantai-ilta on aluillaan Oulussa. Keskustassa Diastopin tiloissa Oulun Walkers valmistautuu jokaviikkoiseen katukierrokseensa. Paikalla ovat elokuussa työnsä aloittanut projektityöntekijä Elina Niva, Walkers-konkarit Kari Smal ja Ulla Kulusjärvi sekä uudet kokelaat Leo Schroderus, Marika Mustonen ja Pekka Kukkonen.
Kari Smal tuli aikoinaan toimintaan mukaan juuri ennen kuin Oulun Walkers-kahvila suljettiin toukokuussa 2001. Hän on huomannut, ettei nuoria kohtaa öisen kaupungin kaduilla enää yhtä paljon kuin ennen.
"Se on kännykkäilmiön seurausta. Aiemmin nuoret tapasivat toisensa kaupungilla, mutta nykyään he sopivat puhelimella tapaamiset johonkin tarkkaan paikkaan."
Smal ei lähde tänä iltana mukaan partioon, mutta on saattamassa joukkoa matkaan. "Olen päättänyt olla mukana niin kauan, kunnes kahvila saadaan uudelleen toimimaan."
Kahvilan elvyttäminen onkin Oulun Walkersin suurin tavoite tällä hetkellä. Kahvilassa nuoret voivat tulla omaehtoisesti juttelemaan aikuisille sen sijaan, että nuorten joukkoon tarvitsisi tuputtautua.
"Katupartiossa jutustelu on aika pinnallista", Ulla Kulusjärvi miettii. "Kontakti ja vuorovaikutus on tärkeintä. Nuoret kaipaavat aikuista rinnalleen", Kulusjärvi tietää.
Katupartio lähtee kierrokselle hieman ennen iltayhdeksää. Isokatua kävellessä vastaan tulee Anttilasta ulos kiiruhtavia asiakkaita. Kauppurienkadulla aikuisten miesten porukka kysyy tietä.
Kirkkaankeltaiset Walkers-liivit herättävät ihmisissä monia mielikuvia. "Meitä on luultu niin helluntailaisiksi kuin järjestyksenvalvojiksikin", Kulusjärvi naurahtaa.
Lähihoitajaksi opiskeleva Marika Mustonen kertoo kiinnostuneensa Walkersista sen sitoutumattomuuden vuoksi. "Mietin aikoinaan riparin jälkeen isoiskoulutukseen lähtemistä, mutta vierastin sitä jeesustelua. Tämänkaltainen nuorisotyö sopii minulle paremmin."
Tyhjällä torilla ei kulje kukaan, mutta teatterin takana vastaan kävelee kaulaileva nuoripari. He eivät näytä kaipaavan aikuisia ympärilleen.
Bysiksellä on juuri päättynyt disko, johon osallistui 134 nuorta. Neljä jouduttiin käännyttämään ovelta, sillä kaupungin nuorisotyö toimii nollatoleranssilla.
Walkers on melkeinpä ainoa nuorisotyötaho, joka ottaa nuoret vastaan päihtyneenäkin. Se ei tarkoita kuitenkaan päihteiden vaan nuorten hyväksymistä, sillä kahviloiden ovilla sisään tulijat ratsataan perusteellisesti.
Puolitoista vuotta katupartiossa kiertänyt Ulla Kulusjärvi on huomannut Walkersiin hakeutuvan tietynlaisia ihmisiä. "Meitä yhdistää samanlainen asenne nuorisokulttuuria kohtaan. Walkersissa ei päivitellä nuoria tai heidän ongelmiaan, kuten muualla usein tehdään."
"Eivätpä ne päivittelemällä kummene", Pekka Kukkonen huomauttaa.
Teatterin takaa löytyy ryhmä iloisia nuoria, jotka ovat vihlovaa säätä uhmaten hakeutuneet kaupungille. Näillä 16-vuotiailla ei ole muuta paikkaa, minne mennä. Se on nuorille huomattavasti suurempi ongelma kuin heidän käsissään olevat kaljatölkit.
Hiljaisen illan jälkeen katupartio suuntaa takaisin tukikohtaansa. Loppupalaverissa käydään läpi kierroksen tapahtumat.
"Jospa sitä ensi kerralla olisi enemmän porukkaa liikkeellä", Kukkonen toivoo.
Walkers-vapaaehtoistyön infotilaisuus järjestetään torstaina 1.10.
kello 18 Diastopin tiloissa,
Uusikatu 46.