Viime vuosina olemme tottuneet huolestumaan talouden makrotason ongelmista. Milloin rahat ovat loppuneet Portugalilta, Espanjalta, Irlannilta tai Kreikalta. Uutta pörssiromahdustakin on povattu, eivätkä kaikki luota Kiinan talouslukujen paikkansapitävyyteen tai Saksan Deutsche Bankin kestävyyteen.
Myös työttömyys esitetään ylös- tai alaspäin menevänä käyränä ja työttömät ihmiset tuhansien ja miljoonien massana.
Tilastojen syövereihin hukkuvat pienet marginaaliryhmät, joiden ongelmiin ei jakseta paneutua. Niiden tilanteessa tapahtuvat muutokset eivät heilauta suurta kokonaiskuvaa juuri minnekään.
Nuoret velalliset ovat tällainen erityisryhmä. He ovat joutuneet ulosoton asiakkaiksi jo ennen tuloaan täysi-ikäiseksi. Aikuisuus ei silloin taloudellisessa mielessä ala plussalta eikä edes nollasta vaan miinukselta. Tähän ryhmään on kuitenkin paneuduttu Suomen Akatemian rahoittamassa hankkeessa ”Nuoret ja velka”, jota johtaa Lapin yliopiston professori Tuula Linna. Hanke päättyy ensi vuonna, mutta ennakkotietoja tulevasta saatiin jo lokakuussa pidetyssä seminaarissa.
Nuorten tielle osuu monenlaisia ansoja yhteiskunnassa, jossa kulutusta koko ajan korostetaan ja jossa pienten luottojen saanti on helppoa. Korkeakorkoiset pikaluotot johtavat helposti taloudellisiin vaikeuksiin. Köyhät maksavat enemmän – poor pay more, niin kuin hankkeen seminaariraportissa todetaan.
Ulosottoon ajautuneet alaikäiset eivät ole harvinaisuuksia. Vuosittain noin 4 000 alaikäistä, siis alle 18-vuotiasta velallista on ulosotossa ja heillä on vireillä vajaa 8 000 asiaa. Yllättävintä on, että ulosoton asiakkaina on myös alle 15-vuotiaita, jopa aivan pieniä lapsia. Alle 15-vuotiaat voivat joutua toimistaan vahingonkorvausvastuuseen, vaikka eivät ole saavuttaneet rikosoikeuden vastuuikärajaa. Kysymys ei kuitenkaan yleensä ole vahingonkorvauksista, vaan erilaista veroista ja maksuista, kuten jäännösveroista, perintö- ja lahjaveroista, kiinteistöveroista ja työnantajan sosiaaliturvamaksuista.
Lapsen huoltajat voivat harjoittaa myös elinkeinotoimintaa lapsen nimissä ja jättää lakisääteiset velvollisuutensa täyttämättä. Mielenkiintoista olisi tietää, minkälaisia yritysjärjestelyitä pitävät sisällään ne tilanteet, joissa elinkeinotoimintaa harjoitetaan alaikäisen nimissä ja miten alaikäisen edunvalvonta on silloin järjestetty.
Ulosotossa on myös terveyskeskus- ja hammashoitomaksuja. Alaikäisten hammashoito on maksutonta, mutta ulosottoon on kuitenkin mennyt peruuttamatta jätetyistä ajanvarauksista määrättyjä maksuja. Alaikäiselläkin on oikeus kieltää terveydentilaansa ja hoitoonsa koskevien asioiden tiedottaminen huoltajilleen ja maksut tulee silloin lähettää alaikäisen nimellä. Ajatellaan ilmeisesti niin, että jos tarpeellinen kypsyys on hoidosta päättämiseen, kypsyyttä ja kykyä löytyy myös tarvittavista maksuista huolehtimiseen.
Pääsääntöisesti ulosottovelkoja alle 15-vuotiaalle ei pitäisi kuitenkaan syntyä huoltajien ja edunvalvojien tietämättä ja ilman että he vastaavat niistä.
Ulosottokaaren 3 luvun 113 pykälän mukaan ulosottoviranomainen on nimittäin riita-asioissa velvollinen ilmoittamaan holhousviranomaiselle alaikäistä koskevasta ulosottoasiasta. Ilmoituksia tulee kuitenkin niin paljon, ettei maistraateilla ole resursseja seuloa ilmoituksia edunvalvonnan tarpeen selvittämiseksi.
Suurin osa alaikäisten ulosottosaatavista koskee kuitenkin 15–17-vuotiaita ja liittyy liikkumiseen. Vuonna 2013 ulosottotapauksia oli 3 300, joista 61 prosenttia kohdistui poikiin ja 39 tyttöihin. Summat eivät olleet suuria, keskimäärin alle 300 euroa. Maalla maksuja aiheuttivat ennen kaikkea mopojen vakuutusmaksut ja viritettyjen mopojen ajoneuvoverot sekä pääkaupunkiseudulla joukkoliikenteen tarkastusmaksut. Perittävinä oli myös sakkoja, terveyskeskusmaksuja ja perintäkuluja.
Mopojen maksuongelmat tulisivat ratkaistuksi sillä, ettei niitä rekisteröitäisi alaikäisten nimiin. Joukkoliikenteen tarkastusmaksu on ongelmallisempi. 80 euron tasasuuruinen maksu on varsin suuri tuloja vailla olevalle. Tarkastusmaksua ei kuitenkaan voida määrätä alle 15-vuotiaalle.
Mitä väliä ulosotossa pyörivillä saatavilla sitten, eihän nuorilta saada perityksi juuri mitään? On sillä väliä nuorten itsensä kannalta esimerkiksi silloin, kun maksuhäiriömerkinnät estävät vuokra-asunnon, puhelinliittymän tai kotivakuutuksen saamisen.
Lastenpsykiatri Raisa Cacciatore on sanonut, että on raakaa itsenäisyyden oletusta laittaa teini selviytymään ilman valvojaa tai huolehtijaa yläkoulusta ylöspäin. Kyllä vastuu on vanhemmilla. Yhteiskunnalta puolestaan voi odottaa tarvittavia lainmuutoksia, joihin meneillään oleva tutkimus toivottavasti antaa eväitä.
Kirjoittaja Terttu Utriainen on rikosoikeuden professori emerita.