Nuoruus on mahdottoman kiihkeätä aikaa. Runoilija nimittää nuoruutta elämän kevääksi, kun ei tohdi osuvampia sanoja käyttää. Nuorena ollaan nupullaan, haistaan finnirasvalta ja läikytellään siideriä hehtaarihousuille.
Ihminen on nuorena tiukka pakkaus. Homman nimi on joko-tai. Nuori tekee huimaavan jyrkkiä yleistyksiä ja on valmis kantamaan mielenosoituksessa kylttiä, jossa lukee ahdasmieliset hirteen.
Potra nuori saattaa pienestä rahapanoksesta matkustaa alasti kerrostalon hissillä. Vähäisestä yllytyksestä hän hyppää pää edellä perunasalaattikulhoon ruotsinlaivalla. Abikaverit siinä räpsivät valokuvia hulluna.
Keski-ikäinen ei koskaan tekisi tuolla tavalla. Korkeintaan hän sukeltaa pankin lainaosastolle. Nuorella ja keski-ikäisellä on eronsa.
Kiihkeyden lisäksi nuori eroaa vanhemmasta toisessakin asiassa. Ulkomuodossa. Nuori on laiha ja pukeutuu napapaitaan, kuten teki keski-ikäinen 1970-luvulla. Silloinkin mentiin musiikillisesti sekaisin samasta kuin tänään, Ozzy Osbournesta.
Nuori on niin laiha, että joutuu suihkussa hyppelemään eestaas kastuakseen kunnolla. Keski-ikäinen eli keskari on vankassa varraslihassa. Kun hän oikaisee itsensä Nallikarin hiekalle, niin vierelle täytyy palkata vahti seuraamaan tilannetta.
Nimittäin jos paikalle pyyhkäisee kumiveneellinen Greenpeacen haalariväkeä, niin he yrittävät haalata keskarin liinoissa mereen - maalle eksyneenä harvinaisena valkoisena valaana.
Nuorison kuuluukin olla rajua ja kovapuheista, yksisilmäistä kuin naskali. Keskarin elämään sellainen ei kuulu. Olisi hirveätä katsella itseään täynnä olevaa keski-ikäistä, joka ei näe komeaa naamaa muualla kuin peilissä.
Keskarin kannattaa suosiolla jäädä sohvan nurkkaan tohveleissaan, odottamaan. Sillä nuorikin vanhenee, skeittaa perässä. Ikä alkaa näkyä, kun ihminen rupeaa ymmärtämään Lasse Lehtisen vitsejä, eikä enää uskalla huutaa muualla kuin pesäpallokatsomossa.
Nuoruus on elämän kevättä, mutta mikä on elämän loppukevennys?
Laihdutuskuuri saattohoidossa.
PETRI LAUKKA
petri.laukka@kaleva.fi