Nuoret ja kaupungeissa asuvat ovat innokkaimpia nostamaan verorasitustaan ympäristön tilan parantamiseksi. Tuoreen väitöskirjatutkimuksen mukaan maksuvalmius on keskivertoa suurempi myös luontoa harrastavien, hyvätuloisten, etelä-suomalaisten sekä koulutettujen parissa.
Helsingin yliopiston metsäekonomian laitoksen tutkijan Eija Poudan väitöstutkimuksessa pienin luonnonsuojeluun liittyvä maksuhalukkuus löytyi maaseudulla asuvilta, iäkkäiltä sekä vähäisesti koulutetuilta. Tutkija selittää eroja luonnonsuojeluun liittyvillä uskomuksilla ja asenteilla.
"Kriittisesti luonnonsuojeluun suhtautuvien maksuhalukkuus on alhaisempi. Maksuhaluttomimmat uskovat muita herkemmin myös, että luonnonsuojeluohjelmasta on haittaa maanomistajien oikeudelliseen tai taloudelliseen asemaan sekä kansantalouteen. Usein alhainen maksuhalukkuus selittyy sillä, että henkilö itse tai joku hänen lähipiirissään saa elantonsa luonnon hyödyntämisestä", Pouta sanoo.
Väitöskirjatutkimuksessa suhteutettiin vastaajien maksuhalukkuutta rahasummiin sekä suojeluohjelman laajuuteen. Mieluiten suomalaiset tyytyisivät kolmen prosentin suojelutason nostoon ja olisivat valmiita maksamaan siitä kertakustannuksena 33 euroa.
Tutkimuksessa selvisi myös, että suojeluohjelman laajuus sekä toteuttamismenetelmä vaikuttavat selvästi maksuhalukkuuteen. Kansa pitää parempana sellaista suojeluohjelmaa, missä maanomistajat otetaan mukaan toteuttamisprosessiin.
"Natura 2000 -ohjelman arvostelua aiheuttanut suunnitteluprosessi heikensi mielikuvaa suojelusta koituvista hyödyistä. Ihmiset näyttävät myös yhdistävän laajaan suojeluohjelmaan enemmän haitallisia sivuvaikutuksia", Pouta jatkaa.
Pouta keskittyi perjantaina Helsingin yliopistossa tarkastetussa väitöskirjassaan suunnitellun käyttäytymisen teorian hyödyntämiseen ehdollisen arvottamisen menetelmän käytössä. Tutkimuksen kolme kyselytutkimusta toteutettiin vuosina 1995-1999, ja niiden otos vaihteli muutamasta sadasta 2 400 vastaajaan.