Espoolaisnuorukaiset Miika Ullakko (s. 1986) ja Olli Similä (s.1985) ovat olleet tuttu näky Oulun katukuvassa viime aikoina. Kaksikko on ollut kaupungissa markkinoimassa indie-elokuvaansa Mitä meistä tuli.
"Meillä ei ole varaa mihinkään bussipysäkkikampanjaan, mutta se ei paljoa maksa, jos me kävelemme kadulla ja jaamme flyereitä. Se on tehokasta ja henkilökohtaista", Ullakko sanoo.
Mitä meistä tuli pääsee ensimmäisen kerran normaaliin viikko-ohjelmistoon elokuvateatteri Starissa Oulussa. Joulukuun puolivälissä sillä on näytönpaikka Kinopalatsissa Helsingissä. Kinopalatsin näytösten menestyksestä riippuu, ottaako Finnkino elokuvan laajempaankin levitykseen.
"Suomessa on historiallista, että näin pienen budjetin elokuva menee Finnkinon teattereihin. Tuhkimotarinahan tästä tulee", Similä hehkuttaa.
Sana tuhkimotarina tosin kokee pienoisen inflaation, kun Similä mainitsee sen haastattelun aikana kaikkiaan kuusi kertaa.
Käsikirjoittaja-ohjaaja-leikkaaja-näyttelijä Miika Ullakko ja näyttelijä Olli Similä tapasivat Ullakon edellisen projektin, niin ikään täyspitkän, Graffiti meissä -elokuvan tiimoilta. Alkujaan Graffiti meissä oli tarkoitus julkaista ilmaiseksi internetissä, mutta se päätyikin dvd-levitykseen ja festivaaleille.
Esikoisensa innoittama Ullakko halusi tehdä uuden elokuvan kaikin puolin isommassa mittakaavassa. Ennen kaikkea hän halusi sille teatterilevityksen.
Mitä meistä tuli -elokuvan käsikirjoitukseen, kuvauksiin ja jälkitöihin vierähti kuhunkin vuosi. Viimeiset puoli vuotta ovat puolestaan menneet promootion merkeissä. Elokuva on esitetty jo monilla festivaaleilla niin Suomessa kuin ulkomaillakin, ja palaute on ollut rohkaisevaa.
"Ulkomaalaisille festivaaleille lähdemme sen takia, että siellä olemme samalla viivalla muiden leffojen kanssa. Suomessa jo tutuilla nimillä on aina etulyöntiasema", Ullakko sanoo.
Mitä meistä tuli nähtiin muun muassa Shanghain filmifestivaalin International panorama -sarjassa, johon osallistuminen tosin toi hieman ylimääräistä päänvaivaa. Ullakko ja kiinalaislähtöinen tuottaja Tianyi Pan olivat ilmoittaneet elokuvan festivaalille, vaikka sinne kelpuutettiin ainoastaan filmikopiot. Tuottaja onnistui kuitenkin löytämään ulkopuolisen rahoittajan 13 000 euroa maksaneelle filmikopiolle.
Filmikopio onkin ollut elokuvan suurin menoerä. Itse kuvausten budjetti oli vain joitakin tuhansia euroja.
Levitykseen ja jälkitöihin Ullakko yritti hakea rahoitusta Suomen Elokuvasäätiöltä, mutta säätiö ilmoitti tukevansa ainoastaan ammattimaisia tuotantoja.
"Heidän silmissään olemme amatöörejä hautaan asti, koska en valmistu koulusta ikinä", Ullakko sanoo.
"Miika ei usko koulutukseen, koska hän jo teki yhden elokuvan, ja nyt hän teki toisen, kaksi kertaa paremman. Usko koulutukseen on hiipunut entistä enemmän", Similä toteaa.
Ullakko pyörittää musiikkivideoita ja muita pienempiä urakoita tekevää tuotantoyhtiötä, jonka tuloilla hän rahoittaa pitkiä elokuviaan. Nuorukaisen unelmana on luoda isompi koneisto, jotta voi maksaa palkkaa työntekijöilleen.
Suomen teatteriopiston kursseilla opiskellut Similä taas haaveilee urasta näyttelijänä. Siihen hän päätyi jo aikanaan Graffiti meissä -elokuvan kuvauksissa. Ullakon elokuvien lisäksi hän on päässyt Sydänjää-tv-sarjaan ja Eniron mainokseen.