Ylivieskan Jokirannan koulu on yhdessä kaupungin nuorisotoimen kanssa viritellyt toimia, joilla saataisiin ehkäistyksi nuorten päihteiden käyttöä ja kokeilua. Tavoitteena on sitouttaa nuoret päihteettömään elämään koko yläkoulun ajaksi. Viime vuonna koulun yli viidestäsadasta oppilaasta vain muutama kymmenen jätti sitoutumatta. Saavutus on erinomainen, jos sitoutuminen on toiminut elävässä elämässä eikä vain paperilla.
Päihteettömyyden ilosanoman levittäminen tai raittiusvalistus, kuten sitä ennen kutsuttiin, ei ole helppoa. Sitä on yritetty iät ajat eivätkä tulokset ole aina olleet kovin kummoisia. Kansaa on koetettu raitistaa jopa väkipakolla, kieltolain voimin, mutta onnettomin tuloksin.
Suomi komeilee alkoholin kulutuksessa maailman kärkimaiden joukossa eikä muissakaan päihteissä ole puhdas pulmunen. Laki kieltää alaikäisiltä alkoholin ja ja tupakan oston sekä urheiluväen suosiman nuuskan kaupan Suomessa. Aineiden saanti ei kuitenkaan ole ollut ongelma ennen eikä se ole sellainen nytkään.
Jos vielä muutama kymmenen vuotta sitten perheen isä osti lauantaipullon, hänen jälkeläisenä -- sekä miehet että naiset -- ostavat pulloja pitkin viikkoa. Alkoholin käyttö on yhdessä suhteessa eurooppalaistunut, se on muuttunut arkipäiväiseksi. Kun siihen yhdistetään oma kansallinen tapa ottaa reilusti, lopputulos on surkea.
Viime vuosina päihteettömyys on vallannut alaa jonkinlaisena pienen nuorisojoukon muoti-ilmiönä. Jos päihteiden käyttöä halutaan vähentää, ilmapiiri täytyy saada sille suotuisaksi. Tällöin kodeissa on syytä katsoa peiliin. Mitä jos tipaton tammikuu jatkuisikin tammikuusta toiseen?