Helsingissä parhaillaan käynnissä olevan Musica nova -tapahtuman ohessa järjestetään jo toisena vuonna peräkkäin VarjoNova-konserttisarja. Kyseessä on säveltäjien ja pääkaupunkiseudun musiikkioppilaitosten projekti, joka syntyi tapahtuman taiteellisen johtajan Kimmo Hakolan ideasta.
Hankkeen yhtenä tarkoituksena on ollut lisätä nykymusiikin tekemistä ja esittämistä musiikkiopistotasolla. Koko valtakunnan tasolla vastaaviin päämääriin on pyritty Suomen musiikkioppilaitosten liiton ja Suomalaisen musiikin tiedotuskeskuksen Säveltäjä musiikkioppilaitoksessa -yhteistyöprojektilla.
Nykymusiikkiin siirrytään opetuksessa usein vasta varsin myöhäisessä vaiheessa - jos silloinkaan. VarjoNova-konserteissa sekä säveltäjinä että soittajina ovat kuitenkin iältään vielä nuoret musiikintekijät. Nuoruus tuokin luovaan työhön aivan erityisiä ulottuvuuksia.
"Lapset pystyvät ja osaavat tehdä mitä tahansa. He eivät tarvitse niin paljoa sellaisia teknisiä työkaluja, mitä me aikuiset tarvitsemme. Keksimisinnostus on pienillä paljon helpompaa", sanoo Minna-Maria Pesonen, joka toimii rehtorina Keski-Helsingin musiikkiopistossa.
"Ideana on lähteä siitä, mitä oppilaalla on annettavaa, ei siitä mitä opettaja antaa oppilaalle. Eli mennään pikku hiljaa oppilaan omassa tahdissa. Kun oppilas oivaltaa, että hän tarvitsee tietoa jostain, hän saa sitä täältä."
Samassa opistossa sävellystä opettava Jovanka Trbojevic on oman aineensa kautta kokenut, kuinka uuden musiikin tekeminen on hedelmällistä kaiken ikäisten lasten ja nuorten kanssa.
"Säveltämisessä ei ole niinkään kyse iästä. Se on vain erilaista eri persoonien kanssa. Tyylillisesti voi tehdä mitä vain. Kaikki on mahdollista. On hyvä että tehdään nykymusiikkia eikä vain Beethovenia ja Bachia, jotka on sävelletty 300 vuotta sitten."
Kokonaan omin voimin
Sävellys tuli Keski-Helsingin musiikkiopiston opetusohjelmaan vuoden 2000 kulttuuripääkaupunkivuoden myötä. Pesosen mukaan kysyntä nousi muun muassa oppilaiden omaa aktiivisuutta ja tekemistä painottavan teoriaopetuksen kautta.
"Säveltäminen on monin tavoin kuin instrumenttiopetusta. Oppilaat tekevät harjoitelmia samaan tapaan kuin soittajat soittavat etydejä. Samoin he myös valmistavat teoksia", sanoo Pesonen.
"Tärkeintä on kuitenkin koko prosessi, jossa lapset ja nuoret sekä säveltävät mutta myös soittavat teoksiaan. Teoksen säveltäjä on lisäksi koko ajan ollut harjoituksissa läsnä. On ihan eri asia jos lasten tekemiä teoksia olisi tilattu soittamaan ammattilaiset", hän jatkaa viitaten opiston pyrkimykseen kaataa muusikkouden roolien välisiä raja-aitoja.
Neljän vuoden aikana Keski-Helsingin musiikkiopistossa on syntynyt kymmeniä uusia teoksia, joiden tekijöistä nuorimmat ovat olleet 7-vuotiaita. VarjoNova on ollut hyvä mahdollisuus teosten esille saamiseksi, ja torstaina 4.3. pidettävä Hyvin nuorten säveltäjien kantaesityskonsertti esittelee opistolaisilta kuusi uutta sävellystä.
Äidin kannustamana
Konsertin säveltäjien jaetulla kuopussijalla on vuonna 1991 syntynyt Juhani Vesikkala, jolta kuullaan trumpetille ja pianolle kirjoitettu Sumuinen aamu sekä oboelle ja fagotille tehty Seitsemän erilaista ajatusta.
"Säveltämiseni on varsinaisesti herännyt täällä. Olin kotona tosin jo vähän sävellellyt, mutta kun äitini kehui, että olen hyvä säveltäjä, pääsin myös opiskelemaan sitä", Vesikkala toteaa.
Äidin aktiivisuudella on ollut kauaskantoisia vaikutuksia, sillä Vesikkalan suunnitelmat ovat muotoutuneet selkeiksi: ammatti tulee olemaan säveltäjä ja opinnot Sibelius-Akatemiassa kiinnostavat.
Tyylillisesti hän pyrkii välttämään musiikissaan duuri- ja mollisointuja, mutta ei halua toisaalta rasittaa kuulijoita liioilla dissonansseilla. "Musiikkini on aika modernia, mutta ei kuitenkaan kauhean riitasointuista", Vesikkala analysoi .
Nuorten säveltäjien työn vaikeimpia asioita tuntuu olevan yllättäen teosten nimeäminen.
"Olen tosi huono keksimään nimiä kappaleille. Trumpetti-piano-kappaleessani on erotettavissa kolme eri osaa. Niille en keksinyt erikseen nimiä, joten annoin teokselle yhteisen nimen Sumuinen aamu. Minusta se kuvaa hyvin musiikkia", kertoo Vesikkala nimeämisen vaikeuksista.
Tunnelmasta liikkeelle
Vaikka säveltämisen lähtökohdat ovat selkeät, on nimen keksiminen hankalaa myös toiselle konsertin säveltäjälle, vuonna 1987 syntyneelle Heini Huotarille.
"Yleensä lähden liikkeelle jostain tunnelmasta. Mutta en tykkää nimien keksimisestä. Se on aivan liian vaikeaa. Olisi ollut kuitenkin tylsää nimetä teos ensimmäiseksi jousikvartetoksi", sanoo Huotari, jonka teos sai vasta viime hetkillä nimekseen Kuunnelkaa minua.
Huotari on säveltänyt tähän mennessä jonkin verran musiikkia omalle soittimelleen sellolle, mutta haluaa muuttaa jatkossa linjaansa.
"Ei ole kivaa esittää omaa teostaan. Toisaalta soittaminen ei ole niin tuskallista kuin säveltäminen. Jos vaikka opettajalle pitää tehdä kolme melodiaa, niin en ehkä saa tehtyä kuin yhden, koska en pidä niistä tekemistäni."
Luomisen tuskasta huolimatta Heini Huotari aikoo jatkaa säveltelyä, vaikka ei ammattisäveltäjäksi tähtääkään
Hyvin nuorten säveltäjien konsertti on Sibelius-Akatemian kamarimusiikkisalissa Helsingissä torstaina kello 16.Säveltäjäniminä ovat Vesikkalan ja Huotarin lisäksi Sanna Iljin, Saana Trygg ja Markus Tarkoma.