Kokoomus loi itselleen edellytykset uuteen alkuun Seinäjoella. Kaikki on kuitenkin kiinni siitä, onnistuuko Jyrki Katainen nostamaan puolueensa kannatusta olennaisesti.
Kokoomus ei ole saanut osakseen vuosiin sellaista myönteistä julkisuuspiikkiä kuin viime viikkoina kiinnostavan johtajakilpansa takia. Seinäjoella sunnuntaina päättyneen puoluekokouksen rohkeat ja tuoreet henkilövalinnat varmistivat puolestaan sen, että puolue pysyy tämänkin jälkeen valokeilassa.
Nyt seurataan silmä tarkkana, kuinka puheenjohtaja Jyrki Katainen, 32, suoriutuu politiikan "pääministerisarjassa", saako uusi puoluesihteeri Harri Jaskari puolueen otteeseensa ja mitä tekee uusi varapuheenjohtaja Marjo Matikainen-Kallström, jonka puheenjohtajakampanja kariutui täydelliseen amatöörimäisyyteen. Matikainen sanoi Seinäjoella, ettei hänen aikansa ollut vielä. Kasvaako hänessä Kataisen haastaja ja ennakoiko hän, ettei Katainen ehkä suoriudu monumentaalisista haasteistaan?
Ville Itälän lyhyt kausi oli kokoomukselle yhtä tuskien taivalta. Puoluekokous nuorensi kokoomuksen kasvot ja loi sille mahdollisuudet nousta kannatus- ja johtajakriisistä, mutta vasta nyt alkaa todellinen työ, joka huipentuu vuonna 2007 siihen, pääseekö kokoomus takaisin hallituksen vai ei. Jos vain vaalitulos sen suinkin sallii, keskusta ja SDP haluavat jatkaa punamultayhteistyötä, ainakin nykynäkymien mukaan.
Jotta Kataisesta tulisi ministeri, hänen on johdettava kokoomus selvään voittoon eduskuntavaaleissa. Jos taas hän haluaa pääministeriksi, hänen on nostettava kokoomus maan suurimmaksi puolueeksi. Kokoomuksen pitäisi lisätä kannatustaan noin seitsemällä prosenttiyksiköllä kolmessa vuodessa noustakseen hallituksen muodostajaksi. Tehtävä taitaa olla mahdoton. Siihen kun ei ole pystynyt kukaan muukaan kokoomusjohtaja - ei nuori eikä vanha.
Uusi puheenjohtaja toi sunnuntaina linjapuheessaan esiin omat arvonsa ja käsityksensä kokoomuksen linjasta, mutta siitä puuttuivat merkittävät uudet avaukset. Puhe oli pikemminkin kokoomuksen politiikan päivitys ja asialistan kirjaus. Puhe oli kuin se Katainen, joka tuli tutuksi kampanjan aikana: tasaisen varma, mutta hieman lattea.
Puheen pisimmälle mennyt kohta koski Natoa. Katainen totesi, että Nato-jäsenyys selkiyttäisi tai parantaisi Suomen asemaa. Hänestä Suomen on lähdettävä rakentamaan turvallisuuspolitiikassa linjaa, johon kuuluu aktiivinen Nato-optio. Hän puhui myös menosta kaikkiin EU:n ytimiin.
Vaikka Katainen meni rohkeasti puolueensa tähänastisia linjauksia pitemmälle, noinkaan selkeä liputus jäsenyyden puolesta ei ole enää Suomessa eikä etenkään kokoomuksessa kovin repäisevä teko. Katainen on sanonut saman ennenkin. Sitä paitsi linjaus ei vie mihinkään niin kauan kokoomus istuu oppositiossa. Siellä ei päätetä turvallisuuspolitiikasta.
Katainen haukkui hallituksen politiikkaa ja tarjosi sille vaihtoehtonsa. Se on haaste hallitukselle ainakin siinä mielessä, että kokoomus olisi valmis käymään rohkeammin käsiksi suuriin rakenteellisiin ongelmiin, kuten verotukseen, työttömyyteen ja valtiontaloutta uhkaavaan rahoituskriisiin. Kokoomus ei voi kuitenkaan ratkaista noita pulmia oppositiossa, ja Katainen tarjosikin hallitukselle yhteistyön kättä. Olisi kuitenkin ihme, jos hallitus siihen tarttuisi. Se seuraa omaa ohjelmaansa.
Katainen lausui muutaman lämpimän sanan porvarihallituksesta. Se osoitti hänen tajuavan, ettei suuria rakenneuudistuksia tehdä hallituksessa, jossa SDP istuu. Arvio on oikea, mutta sitäkin kautta Kataisen ongelmaksi kiertyy se, ettei porvarihallitusta synny ilman kokoomuksen suurta vaalivoittoa. Hän ei pääse sen yli eikä ympäri.