Taitavalla idänsuhteiden hoidolla Urho Kekkonen turvasi liikkumatilan lännen suuntaan. Hänen kaudellaan alkoi yhdentyminen läntiseen Eurooppaan.
Presidentti Urho Kekkosen syntymästä tulee tänään kuluneeksi 110 vuotta. Vanhemmalle ikäpolvelle Kekkonen on yhä presidentin prototyyppi: voimakastahtoinen, taitava ja samaan aikaan sekä kansanomainen että ylhäinen.
Kekkonen tullaan muistamaan hyvien idänsuhteiden ansiosta. Ennen toista maailmansotaa presidentillä ei ollut merkittävää roolia ulkosuhteiden hoidossa. J.K. Paasikivi nosti idänsuhteet Suomen kohtalonkysymykseksi, ja Kekkonen hänen jälkeensä jatkoi samalla linjalla.
Kun arvioidaan Kekkosen poikkeuksellisen pitkää, 25 vuotta kestänyttä presidenttikautta, on syytä yrittää tarkastella sitä hänen ajankohtansa näkökulmasta eikä vain tämän päivän taustaa vasten. Elämme nyt niin toisenlaista aikaa: Neuvostoliitto ja koko sen isännöimä sosialistinen leiri on purettu, ja idän ja lännen välinen kylmä sota lakannut olemasta.
Kekkosta on arvosteltu siitä, että hän oli liian rähmällään itään. Tästä syntyi käsite suomettuminen, jolla koko hänen presidenttiaikansa perintöä on kivitetty. Voidaan kysyä, olisiko hänellä ollut muita vaihtoehtoja. Varmaan oli, mutta olisivatko ne olleet parempia? Pienen sodassa hävinneen maan liikkumatila sotien jälkeen ja kylmän sodan aikana oli varsin olematon.
Suomen ulkopolitiikka suhteessa Neuvostoliittoon henkilöityi pitkälti Kekkoseen. Henkilösuhteilla oli tuohon aikaan suuri merkitys. Kekkosen metsästys- ja kalastusmatkoja ilkuttiin, mutta ei sitä, että tuliaisena matkoilta saattoi olla merkittäviä kauppasopimuksia. Neuvostoliitto oli aikoinaan Suomen suurin vientimaa ja vastaavasti Suomi yksi sen merkittävimmistä läntisistä kauppakumppaneista.
Suomen ja Neuvostoliiton kauppa lepäsi puhtaasti poliittisella pohjalla. Jos suhteet olivat kunnossa, kauppa kävi. Vaikka Kekkonen kumarsi itään, hän piti koko ajan huolen siitä, miten Suomi sijoitetaan maailmalla. Hän toi vahvasti esille, että Suomi on osa länttä.
Tapa, jolla Kekkonen hoiti suhteita Neuvostoliittoon, mahdollisti hänelle liikkumatilan lännen suuntaan. Tämä johti siihen, että Suomi saattoi aloittaa yhdentymisen Länsi-Eurooppaan. Jos Neuvostoliitto olisi nähnyt länsisuuntauksen uhkaavan omaa turvallisuuttaan, aika vaikea Kekkosenkaan olisi ollut edistää yhdentymistä.
Kekkonen oli vahva vallankäyttäjä sisäpolitiikassa. Valta kietoutui hänen ympärilleen ja ulottui yhteiskuntapolitiikan kaikille osa-alueille. Hän selätti vastustajansa häikäilemättömin ottein ja teki ulkopolitiikasta sisäpoliittisen vallankäytön välineen ja politiikasta umpikieroa.
Perustuslaki mahdollisti vahvan vallankäytön. Poliittisen kentän hajanaisuus tarjosi erinomaisen tilaisuuden pompotella puolueita ja poliitikkoja. Ja sen Kekkonen teki.
Nykypolvi saa kiittää tai syyttää Kekkosta siitä, että presidentillä ei ole enää valtaa kuin nimeksi. Voimakas vallankeskitys nimittäin synnytti reaktion, jonka seurauksena presidentin valtaa on riisuttu pala palalta.