Nuok­ka­ril­la not­ku­mi­nen ei hai­tan­nut ope­tus­mi­nis­te­ri Li An­ders­so­nin kou­lun­käyn­tiä – "Po­liit­ti­nen vai­kut­ta­mi­nen alkoi kun­nol­la ylio­pis­toai­koi­na"

Lukiolaisena Li Andersson oli kehittämässä kouludemokratiaa Katedralskolanissa Turussa.

Signaalit lukiolaisten ja yliopisto-opiskelijoiden uupumuksesta pitää ottaa vakavasti ja varmistaa, että nuoret jaksavat, sanoo opetusministeri Li Andersson.
Signaalit lukiolaisten ja yliopisto-opiskelijoiden uupumuksesta pitää ottaa vakavasti ja varmistaa, että nuoret jaksavat, sanoo opetusministeri Li Andersson.
Kuva: KIMMO BRANDT KIMMO BRANDT

Lukiolaisena Li Andersson oli kehittämässä kouludemokratiaa Katedralskolanissa Turussa. He saivat jopa läpi opiskelijaedustuksen opettajainkokouksiin, mutta into "vallankumoukseen " laantui, kun nuoret huomasivat, että kokoukset pidetään viikolla ja koulun jälkeen.

Kesäkuussa opetusministerinä aloittanut Li Andersson (vas.) on nuorehkosta 32 vuoden iästään huolimatta noussut jo politiikan huipulle.

Kansanedustajana hän on toiminut keväästä 2015 alkaen, jolloin hän sai 15 071 ääntä Varsinais-Suomen vaalipiiristä.

Koulutukseltaan hän on valtiotieteiden kandidaatti Åbo Akademista.

– Poliittinen vaikuttaminen alkoi kunnolla yliopistoaikoina, ja meillä oli pieni mutta pippurinen punavihreä ryhmä edustajistossa, Andersson kertoo.

Sivuaineina hän opiskeli muun muassa venäjän kieltä ja kulttuuria sekä sukupuolentutkimusta.

Opiskellessaan kansainvälistä oikeutta Andersson erikoistui kansainväliseen ihmisoikeuslainsäädäntöön ja pakolaisoikeuteen.

– Viihdyin yliopistossa hyvin. Erityisesti yhteiskuntatieteet, valtio-oppi ja sosiologia kiinnostivat, mutta ihmisoikeusinstituutin tarjonnan myötä turvapaikka- ja pakolaispolitiikka kutsuivat.

Åbo Akademin ihmisoikeusinstituutti perustettiin vuonna 1985.

Maisteriksi hän ei ehtinyt valmistua, sillä opintokokonaisuus on gradua vaille valmis.

Opiskelijapolitiikka löytyi lukiossa

Lukion Andersson kävi Turun Katedralskolanissa, joka on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut koulu.

Juuri Katedralskolanissa Andersson aktivoitui suomenruotsalaisessa opiskelijajärjestössä ja löysi opiskelijapolitiikan.

– Yhteiskunnallinen ajatteluni alkoi muotoutua silloin. Järjestimme erilaisia työpajoja ja seminaareja, Andersson kertoo.

Slogan oli ”nuorilta nuorille” ja ilmassa väreilivät suuret ja kunnianhimoiset tavoitteet maailmasta.

17–19-vuotiaille suunnattua kouludemokratiaa kehittäessään he saivat jopa opiskelijaedustuksen opettajainkokouksiin.

Kokouksiin he saivat osallistua siltä osin, kun ne eivät käsitelleet yksittäisen oppilaan henkilökohtaisia asioita.

– Vallankumous loppui kuitenkin lyhyeen, kun huomasimme, että kokoukset pidettiin viikolla ja koulun jälkeen, hän naurahtaa.

Näyttelija ja kirjailija unelma-ammatit

Anderssonin äidinkieli on ruotsi, ja on hän teki kaikki opintonsa ruotsiksi.

Yläasteella S:t Olofsskolanissa kavereista ja teatteriharrastuksesta tuli tärkeitä.

Vasemmistonuoriin hän liittyi teini-iässä, jolloin myös kirjallisuus ja teatteri olivat intohimojen kohteita.

Koululiikunta ei sen sijaan ollut vahvimpia lajeja, vaikka muuten koulunkäynti luisti mallikkaasti.

– Ryhmäliikunnan ilo ei ihan vielä auennut minulle siinä vaiheessa, Andersson kertoo.

Omien sanojensa mukaan hän hengasi pissisjengissä, joka notkui paljon nuokkarilla tai Hansa-korttelin ostarilla.

Ajelehtiminen ei kuitenkaan häirinnyt koulunkäyntiä, sillä kaveriporukalla oli vahva yhteisymmärrys siitä, että koulu piti hoitaa hyvin.

Unelma-ammatit johtivat mielessä näyttelijän tai kirjailijan urapoluille.

Ensimmäiset koulumuistot liittyvät 6-vuotiaana alkaneeseen ruotsinkieliseen esiopetukseen.

– Parasta esikoulussa oli se, ettei lapsia enää pakotettu päiväunille. Olin aina huono nukkumaan keskellä päivää.

Varhaiskasvatus oli alkanut Anderssonin kohdalla jo vuoden ikäisenä, kun hänet laitettiin päiväkotiin.

Päivät sisälsivät paljon leikkiä, ja ajan myötä ensimmäiset suhteet kodin ulkopuolisiin kasvattajiin alkoivat muodostua.

Alakoulun hän kävi Sirkkalan ala-asteella.

– En osannut lukea ennen koulua, sillä vanhempani ajattelivat, että koulunkäynti olisi tylsää, jos osaisin lukea jo valmiiksi.

Lukemisen oppiminen oli kuitenkin iso ja tärkeä kokemus, joka avasi koko kirjallisen maailman.

Tutuksi kävi erityisesti Turun lasten ja nuorten kirjasto, jota oma erillisenä kirjastonaan ei ole enää olemassa.

Opetusministerin kunnianpalautus koulutukselle

Mitä Li Andersson sitten ajattelee opiskelijoiden tilanteesta nyt, kun hän on itse opetusministeri?

– Olen huolissani siitä, että 1970-luvulla syntyneet ovat jäämässä koulutetuimmaksi sukupolveksi.

Opetusministerinä hän haluaa koulutukselle ”kunnianpalautuksen”.

Lukiokoulutukseen ja varhaiskasvatukseen on tulossa 18 miljoonaa lisää. Samalla yleinen oppivelvollisuus on tarkoitus ulottaa 18 ikävuoteen saakka.

Oppilas- ja opiskelijahuoltoon luvataan perusopetuksen sekä toisen asteen osalta 29 miljoonaa.

Paljon on puhuttu lukiolaisten ja yliopisto-opiskelijoiden uupumuksesta.

– Nämä signaalit pitää ottaa vakavasti ja varmistaa, että nuoret jaksavat, Andersson sanoo.

Erityisesti ammatilliseen koulutukseen tehdyt leikkaukset ovat vaikuttaneet siten, että lähiopetus on kärsinyt pahasti.

Andersson kertoo, että tilannetta parannetaan tekemällä ”sisällöllisiä kehittäviä linjauksia” sekä tuntuvalla rahallisella panostuksella.

Vaalikauden aikana on luvassa 235 miljoonan euron lisäpotti ammatillisen koulutuksen opettajien ja ohjaajien palkkaamiseen.

– Olen ylpeä siitä, että (hallituksen) yleinen linja on muuttunut ja koulutuksen rahoitusta vahvistetaan, Andersson toteaa.

Li Andersson

Syntynyt 13. toukokuuta 1987 Turussa.

Opiskellut ruotsinkielisellä ala- ja yläasteella sekä lukiossa.

Valmistunut valtiotieteiden kandidaatiksi Åbo Akademista vuonna 2010.

Opiskellut pääaineenaan kansainvälistä oikeutta ja erikoistunut kansainväliseen ihmisoikeuslainsäädäntöön sekä pakolaisuuteen.

Aloitti kesäkuun alussa Suomen opetusministerinä Rinteen hallituksessa.

Toimii tällä hetkellä myös vasemmistoliiton kansanedustajana Varsinais-Suomen vaalipiiristä sekä puolueensa puheenjohtajana.

Sai vuoden 2019 eduskuntavaaleissa koko maan toiseksi eniten ääniä (24 404).

Toiminut Vasemmistonuorten puheenjohtajana 2011–2015.

Turun kaupunginvaltuuston jäsen.

Julkaissut teokset Äärioikeisto Suomessa (yhdessä Mikael Brunilan ja Dan Koivulaakson kanssa) sekä Punavihreä, sinivalkoinen: Keskustelukirjeitä (yhdessä Susanna Kosken kanssa).

Viimeksi luettu kirja: Rachel Cuskin Transit.

Harrastaa lukemista, juoksemista ja keikoilla käyntiä.