Suuret piirit pitävät nuohoojat kiireisinä. Yhdellä piirinuohoojalla voi olla alueenaan jopa viisi kuntaa, vaikka pääsääntöisesti jako on tehty niin, että jokaista kuntaa kohti löytyy yksi nuohooja.
"Piirit ovat laajentuneet jonkun verran, koska vanhempia nuohoojia on jäänyt eläkkeelle. Pienillä piireillä nuohoojat eivät enää elä, työtä ei piisaa koko vuodeksi. Siihen ollaan menossa, että alueet laajenevat", toteaa Oulunläänin Piirinuohoojat ry:n puheenjohtaja Mika Toppinen.
Huomattavasti pienempiä eroja löytyy hinnoista. Aikaisemmin kunta päätti hinnan välimatkojen mukaan. Nyt hinnoista ja piirijaosta päättävät alueelliset pelastuslaitokset, joille nuohoustoiminta lain mukaan kuuluu.
"Kun piiri vapautuu, se on julkisessa haussa. Pieniä ja elinkelvottomia piirejä yhdistetään", kertoo toimitusjohtaja Juhani Jyrkiäinen Nuohousalan keskusliitosta.
Hinnat nousevat vuosittain
Joissakin kunnissa hinnat nousivat rajusti, kun nuohous siirtyi alueellisille pelastuslaitoksille.
"Näissä kunnissa hintakehitys oli jäänyt jälkeen. Hintoja on myös yhtenäistetty muutoksen jälkeen", Jyrkiäinen toteaa.
Nuohouksen hintaa nostetaan vuosittain pari kolme prosenttia sen mukaan, miten kustannukset muuttuvat.
"Jos hintoja ei kahteen vuoteen nosteta, on edessä noin viiden prosentin hinnannousu, kolme vuoden jälkeen jo kahdeksan prosenttia", Jyrkiäinen huomauttaa.
Hintoja ovat nostaneet myös uudet työohjeet, kuten hiilipesien tyhjentäminen.
Lähes koko Suomessa käytössä olevassa piirinuohousjärjestelmässä asiakas ei voi valita nuohoojaa. Käytäntö perustuu siihen, että nuohooja löytyy läheltä.
Mika Toppinen pitää piirijakoa selkeänä, sillä se auttaa valvonnassa. "Jos yksi soittaa nuohoojan yhdestä kaupungista ja toinen toisesta, niin kukaan ei pysty lopulta valvomaan, missä on käyty nuohoamassa. Meillä on velvollisuus ilmoittaa pelastuslaitokselle, jos jotakin taloa ei ole jostakin syystä nuohottu."
Oululaisen nuohoojamestarin Tapani Kainulaisen mukaan nuohoojan työtä on muuttanut nykyinen rakentaminen.
"Nokeahan ei ole enää likimainkaan sitä määrää kuin ennen, kun talot lämmitettiin kokonaan puulla. Nyt on paljon varaavia ja tehdasvalmisteisia takkoja, joita nuohotaan ja puretaan pesän kautta, ja siinä mielessä ei ole ainakaan parannuksia tullut", vuonna 1967 aloittanut nuohoojamestari pohtii.
Myös nuohouksen määrä on vähentynyt. Kaukolämmön tieltä ovat väistyneet keskuslämmityskattilat.
"Ennen omakotitaloja nuohottiin kolmesti, joskus neljästi vuodessa, kun nykyään riittää kerran vuodessa", Kainulainen vertaa.