Nokikolari -nimitys on edelleen ajankohtainen, sillä pihaan ajavan nuohoojan tunnistaa helposti mustista käsistä ja kasvoista. Nuohooja Matti Santajärvi on tullut puhdistamaan iinattilaisen omakotitalon tulisijan.
"Nuohooja käy läpi yhden asuinalueen kerrallaan ja kyselee nuohoustarvetta. Jos ketään ei ole kotona, jätän postilaatikkoon lapun, jossa ehdotan nuohousaikaa", Santajärvi kertoo.
Nuohoojan työ perustuu lakiin, jonka mukaan asuinkiinteistöjen tulisijat on nuohottava kerran vuodessa. Vapaa-ajan asunnoissa nuohous tehdään kolmen vuoden välein.
"Kyllä nuohoojilla on kysyntää näin syksyllä, kun tulisijoja aletaan taas lämmittää. Moni haluaa puhdistuttaa hormin ennen lämmityskautta."
Santajärvi kapuaa ketterästi omakotitalon katolle ja liikkuu siellä varmoin askelin. Nuohoojan työssä ei voi potea korkeanpaikan kammoa. "Korkein rakennus, mihin olen tikkaita pitkin kiivennyt oli kuusikerroksinen kerrostalo", Santajärvi muistelee.
Hormi puhdistetaan metallisella rassilla. Pitkän köyden päässä on paino, jonka vetämänä rassi painuu tulipesään asti.
"Vanhempiin tiilipiippuihin kertyy enemmän nokea, sillä uusien piippujen sisällä on teräsputki lisäämässä käyttöikää", Santajärvi kertoo.
Yleensä piipusta tipahtelee tulipesään pelkkää nokea, mutta onpa nuohooja törmännyt linnunpesiinkin. "Etenkin naakat pesivät mielellään piippuihin kesäaikana, kun tulisijaa ei käytetä."
Katolla tehtävä työ on vain toinen puoli nuohoojan työstä. Yhtä tärkeä on talon sisätiloissa tehtävä työ, jossa käydään läpi tulisijan alaosa. Nuohoamisen jälkeen Santajärvi siivoaa tarkasti jälkensä mukana kulkevalla imurilla.
"Tässä on erikoisvalmisteinen suodatin, joka ei päästä nokea läpi. Tavallisella imurilla tulipesää ei kannata alkaa imuroimaan", Santajärvi ohjeistaa.
Santajärvi opiskeli nuohoojaksi oppisopimuksella. Työ täydentää hyvin hänen toista leipätyötänsä, muurausta.
"Muuraus tuppaa olemaan kesäpainotteista, joten nuohoushommia tekemällä töitä riittää ympäri vuoden. Molemmissa ollaan tekemisissä piippujen kanssa", mies hymyilee.
Keikan lopuksi mies kirjoittaa talon omistajalle reilun kolmenkympin laskun ja lapun, joka kertoo että vuosittainen velvollisuus on hoidettu. Lapun reunoissa näkyy nuohoojan puumerkki eli nokiset sormenjäljet.