Helsinki Teppo Numminen on pikkuhiljaa opetellut elämää ilman pelaamista.
Jääkiekkoa Numminen ei ole kuitenkaan hylännyt. Se on onnenpotku Leijonille, sillä ansiokkaan NHL-uransa jälkeen Numminen ottaa ensiaskeleitaan maajoukkueen johtoryhmässä.
- Peliuran lopettamisesta on jo reilu vuosi, ja päätös tuntuu oikealta. Viihdyn nykyisessä työssäni, Numminen sanoo STT:lle.
Numminen lensi alkuviikosta Buffalosta Leijonien avuksi Helsingin EM-turnaukseen. Hänen päätyönsä on NHL-pelaajien tarkkailu Pohjois-Amerikassa, mutta Helsingin peleissä ja kevään MM-kisoissa hän toimii myös maajoukkueen katsomovalmentajana.
EM-turnaus on Nummiselle uusi kokemus, sillä hän ei koskaan pelannut EM-turneella.
- Tämä turnaus on tärkeä minulle kokonaiskuvan muodostamista varten. Näen Euroopassa pelaavien joukkueiden huippupelaajat ja pystyn vertailemaan heitä NHL-pelaajiin.
Peliaika ratkaisee
Arvausleikki NHL-pelaajien liittymisestä MM-joukkueeseen on varma kevään merkki. NHL-pelaajatarkkailijan rooli korostuukin kauden vanhetessa.
- Päävalmentajalla on tietysti vahva näkemys NHL-miehistä, ja minä lähinnä välitän Jukalle (Jalonen) päivitettyä tietoa heidän virestään. Esimerkiksi silloin, kun pelaaja palaa peleihin loukkaantumisen jälkeen.
- Juttelen myös NHL-seurojen valmentajien kanssa siitä, miten he näkevät suomalaispelaajansa tilanteen ja vireen. Lisäksi pidän muutenkin yhteyttä NHL-seuroihin.
Numminen korostaa, että yhteydenpidosta huolimatta hän haluaa antaa pelaajille työrauhan.
- Pelaajat keskittyvät ensisijaisesti NHL-joukkueidensa peleihin. Ei ole hyvä, jos heidän perässään juostaan liikaa tai soitellaan koko ajan. Heille pitää antaa työrauha, tiedän että NHL:ssä pelaaminen vaatii sen.
Nummisen mukaan ratkaiseva asia NHL-pelaajan mahdollisuuksissa päästä MM-kisoihin on peliaika seurajoukkueessa.
- Pelaajan pitää päästä pelaamaan tarpeeksi päästäkseen maajoukkueeseen. Hänen täytyy olla kunnossa maajoukkueeseen tullessaan.
Omakohtaista oppia MM-kisoista 1996
Maajoukkueen yhteydenpito NHL-pelaajiin ei ole aina ollut yhtä huolellista kuin nykyään. 1990-luvun käytäntö eroaa nykyisestä melkoisesti.
- Kerran vuodessa maajoukkuevalmentaja tuli moikkaamaan. Hän kysyi halukkuutta tulla MM-kisoihin ja sitten vaihdettiin puhelinnumeroita. Ei siinä ollut sen kummempaa, Numminen kertoo.
Vuoden 1996 MM-kisoihin Numminen saapui pikakomennuksella Esa Tikkasen ja Jyrki Lumpeen kanssa juuri ennen puolivälieräottelua. Suomi hävisi pelin Kanadalle ja kolmikon kisat olivat nopeasti ohi.
- Taidettiin olla pelipäivän aamuna paikalla ja illalla oli ratkaiseva peli. Jälkeenpäin ajatellen reissussa ei hirveästi järkeä ollut. Siis jos miettii sitä, että minultakin odotettiin huippusuoritusta.
- Tietysti tuollaiset tapaukset muistuvat mieleen nykyisessä työssäni. Asiat pitää hoitaa pelaajien kanssa keskustelemalla. Täytyy selvittää aikataulut ja se, riittääkö pelaajalla energiaa ja motivaatiota MM-kisoissa menestymiseen. Pelaajan pitää olla rehellinen itselleen ja maajoukkueelle, Numminen sanoo.