Usea uutinen kielii siitä, että julkinen hallinto hoitaa valvontatehtäväänsä heikommin kuin ennen. Siitä todistaa viimeksi vale-eläinlääkärin vapaasti jatkunut rellestys. Luottamus hyvä, mutta ilman valvontaa ei pärjätä.
Kansanedustajat ja oikeusoppineet ovat vuosien ajan moittineet suomalaista lainvalmistelua siitä, että eduskuntaan tuodaan puolivalmiita lakiesityksiä. Jotta keskentekoisesta materiaalista saataisiin toimivia lakeja kansakunnan elämää ohjaamaan, eduskunta joutuu tekemään rankasti töitä.
Useat viime aikojen tapaukset viittaavat siihen, että vakavia ongelmia on myös ketjun loppupäässä eli lakien, asetusten ja hallinnon muun ohjeistuksen toimeenpanossa ja valvonnassa.
Ensin lainvastaiset tai muuten kyseenalaiset menettelyt paljastuivat maan tavaksi vaalirahojen jaossa ja niistä raportoinnissa. Voimassa olevista pykälistä eivät välittäneet sen enempää kaikki tuen antajat kuin saajatkaan, siis edes kansanedustajat, jotka olivat pykälien sisällön päättäneet. Samoin petti vaalirahoituksen valvonta oikeusministeriössä. Ei joko ehditty tarttua asiaan tai haluttu kaivaa auki ongelmaa, joka tiedettiin sotkuiseksi.
Samanlainen valvonnan löysyys on mahdollistanut myös viime viikkojen valelääkäri- ja vale-eläinlääkärijupakat. Niiden, joiden asemansa puolesta olisi pitänyt valvoa ja kantaa vastuuta, eivät ole olleet tehtäviensä tasalla. Vale-eläinlääkärijupakan kummallisin piirre on, että Nurmijärvellä toimineen epäillyn puoskarin toiminnasta oli tehty useita kanteluita, mutta laiton meno sai jatkua.
Läänineläinlääkärin mukaan näin kävi, koska kanteluita ei ehditty kunnolla käsitellä. Selitystä on vaikea hyväksyä, sillä kantelun laittomasta eläinlääkäritoiminnasta voisi olettaa kohoavan valvovan viranomaisen ensisijaisuusjärjestyksessä korkealle.
Maa- ja metsätalousministeriö Sirkka-Liisa Anttila ehdotti sunnuntaina internetiin luetteloa kaikista laillistetuista eläinlääkäreistä. Hieno ajatus - joka oli esitetty ministeriölle jo viime vuoden keväällä ilman, että mitään oli sen jälkeen tapahtunut.
Anttilan hallinnonalaa koski myös joulukuinen skandaali, joka toi päivänvaloon sikatilojen vakavat laiminlyönnit. Pontevinta mitä jupakassa nähtiin, oli ministeriön, elintarviketurvallisuusvirasto Eviran ja eläinlääkärien vastuun pallottelu epäonnistuneesta valvonnasta.
Opetusministeriön toimialalla on puolestaan paraikaa selvityksessä jupakka, jossa valtion rahaa on mahdollisesti käytetty väärin perustein kuljetusalan koulutukseen jopa kymmeniä miljoonia euroja. Ministeriön mukaan valtion ei olisi kuulunut maksaa tuollaisia summia oppilaitoksille, mutta silti ne on maksettu. Kuva hallinnon sisäisestä tiedonkulusta ja asioiden hallinnasta ei imartele.
Yhteiskunta on epäilemättä monimutkaistunut, mutta niin ovat kasvaneet hallinnolle osoitetut resurssitkin. Viime aikojen tapahtumat pakottavat kysymään, onko hallinnon koko paisunut yli pisteen, jossa yhteys korkeilta palleilta alas arjen tasolle on katkennut. Silloinhan tietysti yläpään murheet ovat pienemmät, ja alatasolla vapautta riittää, mutta vain siksi kunnes paljastuu vakavia hutilointeja.
Vai onko kysymys siitä, että hyvä hallintotapa on yksinkertaisesti murenemassa? Toivottavasti ei. Mutta jos tehtävänsä kehnosti hoitavat virkamiehet ja poliitikot selviävät jupakasta kuin jupakasta käsiään levitellen, huonojen uutisten virta ei katkea kovin pian.