Suomessa päättäjät ovat miettineet päänsä puhki, miten maassa saataisiin aikaiseksi lisää innovaatioita, noita kaupallistettavia keksintöjä. Kehitystoiminnassa huseeraavat mukana monet tahot innovaatiosoppaa hämmentämässä.
Pitkän linjan keksijät, rovaniemeläinen Toimi Holck ja oululainen Seppo Veikanmaa ehdottavat, että pieni siivu julkisesta innovaatiorahasta pitäisi suunnata suoraan ruohonjuuritasolle. Keksijyyttä pitäisi avittaa, sillä yksittäinen keksijä ei saa tukea, ellei liittoudu jonkin yrityksen kanssa. "Ei yhtä euroa saada mistään", Holck ihmettelee.
"Yrityksille syydetään rahaa ja suurin osa menee kuin kankkulan kaivoon", Veikanmaa huikkaa.
Keksimisen pitäisi olla yhteiskunnassa arvo sinänsä - kun luova hulluus mahdollistettaisiin, jymypaukkuja lennähtäisi aika ajoin kaupallisille markkinoillekin, keksijät uskovat.
Luovan hulluuden merkitys on melkeinpä pakko uskoa, sillä siksi hulvaton on herrojen kuvaelma siitä, miten keksinnöt oikein syntyvät.
"Nukkumatti käy yöllä sanomassa. Välillä saa katsoakin, kun se näyttää kuvia. On helppo tehdä, kun on nähnyt, mitä pitää tehdä. Sehän on tavallaan kuin varastaisi joltakin mallin", Holck väläyttää.
Veikanmaa allekirjoittaa Holckin nukkumatti-ajatuksen.
"Täytyy selvin päin ja hereillään paaluttaa ongelma ja tosiasiat ja sitten laittaa nukkumaan. Aamusella se putkahtaa päähän."
Yksinäistä aherrusta
Pohjois-Suomen keksijät ry:n puheenjohtajana toimiva Veikanmaa erottaa keksimisen tutkimuksesta ja kehittämisestä. Keksimiseen liittyy yksilön kokonaisvaltainen oivallus ja myös kädentaito.
"Keksiminen on ensinnäkin yksinäistä puuhaa ja se on kiireetöntä puuhaa. Komitea ei keksi mitään. Vaikka kuinka sanotaan, että se on tiimityötä, niin ei se ole sitä, vaan yksilön omassa kammiossaan tekemää työtä. Aikoinaan komitea pantiin keksimään hevosta ja syntyi kameli", Veikanmaa hoksauttaa.
Kiireettömyydestä on hyvänä osoituksena Veikanmaan patentti puhelintekniikassa.
"Sitä oli yritetty isoissa laboratorioissa, kuten Bellillä, kehitellä 40-luvusta lähtien. Otin ongelman tehtäväkseni 1975 ja seitsemän vuotta piti nukkua sen yli."
Toimi Holckilla on 22 patenttia ja lisäksi hän on tehnyt keksintöjä, joilla ei ole ollut suoraa kaupallista hyödynnettävyyttä. "Ja neljä luokkaa olen käynyt kansakoulua", Holck toteaa.
"Keneltäkään ei ole koskaan tarvinnut neuvoa kysyä. Kun hoksaan idean, olen melkein viimeistä pulttia myöten takonut päähän, mihin ja miten päin niitä tarttee. Ei siinä sitten muuta, kun alkaa latoa niin kuin halkoja pinoon", Holck murjaisee.
Parhaimpana keksintönään Holck pitää Masa-Yardsille aikanaan myymäänsä maalipurkin puristinta. Laite puristaa kaksi 20 litran maalipurkkia lättänäksi. "Se on ollut kyllä niille tarpeen, eikä haitannut, mitä se maksaa."
"Maalipurkin puristimia pitäisi vielä tehdä Turun telakalle muutama kappale, mutta kun kylällä on hitsarit aina niin päissään, etteivät tiedä, mistä päästä rautaa hitsaavat - ei sellaisia voi töihin päästää", keksijäveteraani lohkaisee.
Lasinmurskaimenkin Holck on ehättänyt keksimään. "Kyläkauppojen nurkilla niitä on. Ja kun tulevat täyteen, auto tuo uuden pöntön tilalle ja viepi entisen pois."
Pyöreän kiven metsästys
Muutamia tilaustöitäkin on Holckin pajassa syntynyt. Eräs tilaaja laittoi Holckille tulemaan 35 000 markkaa. Piti tekemän kone, joka muovaa kivistä sileän pyöreitä.
"Siinä mie vähän uksin, mutta annoin kuitenkin tilinumeron. Huomenna oli raha tilillä ja alkoi pakko painaa päälle. Siinä ei enää nukkumattia tarvittu. Laskin, kuinka paljon kone tarvitsee kierroksia, kun tiesin sen, että betonimyllylläkin pystyy kiviä pyörittämään, mutta sillä niitä ei saa sileäksi."
"Kun meni kuukausi, soitin, että kone on valmis. ´Laita lasku tulemaan.´ Ei siinä neuvoteltu hetkeäkään hinnasta. En ole koskaan tehnyt kauppoja sellaisen miehen kanssa", Holck hykertelee.
Niin, ne kivet. Mihin niitä tarvittiin? Holck kertoo: "Timanttilaikalla kivi halki, maalataan mieluisaksi, käytetään polttouunissa ja sehän on kuin posliinia. Ne painetaan takan sivuun kiinni. Niillä koristellaan myös kivijalkoja."
