Suomalaisen nukketeatterin kilpailupäivä koostui kahdeksasta esityksestä. Ja taso oli kirjava.
Yhteinen teema näytti tänä vuonna olevan oman paikan löytäminen elämässä, joko itsellisenä tai toisen rinnalla, rakkaudessa. Yhtä lukuun ottamatta esitykset oli suunnattu lapsille.
Satuisat luotto-sedät
Aamupäivä kului alle kolmivuotiaille suunnatun nukketeatterin parissa.
H. C. Andersenin satuihin luottivat Teatteri Capelle Tinasotamies -uusioversiollaan sekä aitoon sadunlumoukseen luottava Nukketetatteri HupilainenPeukalo-Liisallaan.
Hupilainen toi näyttämölle myös Ihmemaa Ozin. Toisen kerran esiintyi myös Teatteri Capelle temperamenttisella ja ehkä liiankin tekniikoiltaan runsaalla aineistolla kuormitetulla Pinokkiollaan.
Nukketeatterin läänintaiteilija, Hannu RäisänKlovni Rudolf innosti yleisönsä. Niin lapset kuin aikuiset rakastavat sirkuksen ilmapiiriä. Klovni Rudolf ei halua enää naurattaa yleisöään vaan halajaa todellista työtä. Reissukaveriksi lähtee mainio elefantinpesijä Aukusti.
Räisän hellissä ja tarkoissa käsissä nukke elää, ja liikaan puhetulvaan ei sorruta. Esitykseen on hioutunut äänten, liikkeiden ja esineiden tarkoituksenmukaisuus. Ja mikä tärkeintä, teoksessa on huumoria ja yleisössä herää monenlaisia tunteita. Mukavan ja sopivan pituisen käsikirjoituksen ja ohjauksen takaa löytyy Marja Susi.
Myös porilainen Marionettiteatteri Vanha Kaappi luotti perinteisempään tarinasisältöön kirjailija Antoine de Saint-Exupéryn Pikku Prinssillä. Ilahduttavaa esityksessä oli nukkien tyylillinen yhteneväisyys, mikä useimmista kilpailupäivän esityksistä oli jätetty huomioimatta, joko tietoisesti tai ei. Omanlaisensa ratkaisu on sekin, että nukkien puhe tulee äänentoiston kautta, runsaan taustamusiikin lävitse.
Venäläisiin joulunalustunnelmiin päästiin Nikolai Gogolin novelliin pohjautuvan Paholaisen metkut teatteriesityksen myötä. Miljöö on luminen, maisemaa ja tapahtumia värittävät suorastaan rumat keppinuket sekä aito ihmispaholainen. Tuusulalainen Nukketeatteri Into on nukketeatterialan ammattikurssin lopputyö, ja opiskelijat ovat itse valmistaneet nuket joita he esittävät modernin nukketeatterin keinoin.
Päivi Koskikallion käsissä runsaan kosijajoukon piirittämä Oksana-neito nousee liikkeidensä ja äänensä puolesta viehättäväksi nukkefiguuriksi. Tämä Pirjo Mattssonin tekemä nukke on päivän ehdoton aarre; ulkoisesta rosoisuudestaan ja rinnat paljastavasta asustuksestaan huolimatta - tai ehkä juuri näiden vuoksi - Oksana hehkuu nukkepersoonallisuuttaan. Paholaisen metkut -esityksessä parasta ovatkin nimenomaan nuket. Niiden ulkoiseen olemukseen on satsattu huumoria, ja ne puhuvat.
Tänään sunnuntaina ratkevan kilvan päätti lauantaina aikuisille suunnattu liian verkkaisesti etenevä, pilkoittain alitajunnan materiaaliin ja mustaan huumoriin luottava Teatteri Ramppi & Kuume esityksellään Olipa kerran ukko ja akka.
