Prototyyppi jää aina itselle. Se on selvä. Kärsämäeltä kotoisin oleva Jokihelmen opistossa tuntiopettajana työskentelevä Leila Konola-Hyvölä kokeilee ensimmäistä kertaa fantasianuken tekoa.
"Mukavalta puuhalta tuntuu. Hahmosta minulla ei ollut minkäänlaista ennakkoajatusta, vaan idea kehittyi hiljalleen tässä matkan varrella. Ja tätä veijaria ei sitten anneta kenellekään", hän puuskahtaa nukkea hellästi käsissään pyöritellen.
Katsojan silmissä syntymässä näyttää olevan ihastuttava metsätonttu- tai peikko. Mutta ehkäpä jokainen voi tulkita asian makunsa mukaan.
"Ristiäiset ovat vielä pitämättä", Konola-Hyvölä nauraa.
Nukketaiteilija Toini Sorvari-Huhtanen on opettanut erilaisten nukkien tekoa ympäri Suomen vuodesta 1995. "Nuken tekijöitä on kyllä runsaasti, mutta meitä opettajia vähemmän."
Oulussa Sorvari-Huhtanen on vetänyt kursseja muun muassa Oulu-opistolla. Hän itse on tehnyt satoja nukkeja, ensimmäisen 1989. Nyt fantasianuket ovat vallanneet hänen koko talon. "En tahdo raaskia luopua nukeistani. Nehän ovat kuin omia lapsiani."
Fantasianuken teko lähtee mielikuvituksesta. "Toivon silti, että harrastajat tekisivät näköisnukkejakin, sillä silloin tekniikkaa on helpompi opettaa."
Mutta mielikuvitusnuken tekijöille työtapoja on useita. Yhdessä niistä väännellään rautalangasta runko, joka täytetään superlonilla.
Sen jälkeen lisätään rungon päälle levyvanua ja lisätään villa, joka huovutetaan neulalla. Pää leikataan superlonista kallon muotoiseksi, jonka päälle neulahuovutetaan villa ja viimeistellään kasvot. Piipunrassia tarvitaan sormien tekemiseen. Nuken voi tehdä myös paperimassasta, mikä on helpoin tapa aloittelijalle.
"Sukkahousunukeissa periaate on muuten sama, paitsi että vuoraus tehdään sukkahousuilla."
Rautalankaa ei kannata ostaa rautakaupoista, sillä niissä sitä myydään suurissa erissä, ja lisäksi lanka on liian paksua. "Taide- ja kehysliikkeistä löytyy niin sanottua näyttelylankaa, mutta itse käytän paimenpoikalankaa, jota saa maatalousliikkeistä", Sorvari-Huhtanen tarkentaa.
Superlonia voi leikata pak-
kauksista tai vanhoista patjoista. Jätepaloja voi kysellä myös Oulun ETRA Megacenteristä Voudintieltä. Levyvanua saa kangasliikkeistä ja nuken teossa käytetään ohuempaa versiota.
Joillakin Sorvari-Huhtasen tekemillä nukeilla näyttää olevan yhteiskunnallista sanomaa. Nöhnötin-possu kantaa kaulassaan kylttiä, jossa lukee "rillatkaa vihanneksia" ja koulukiusatun Mökön katseesta ei voi olla liikuttumatta. Mökö on antanut nimensä myös 2001 perustetulle Pohjois-Suomen Nukkeyhdistyksen toimittamalle lehdelle, Mökö-uutiset.
Konola-Hyvölän nukke valmistuu mallikkaasti, onhan kyseessä ammattinsa ja harrastustensa puolesta käsityöalan taitaja.
Ainoastaan sormien huovutus tuottaa hieman ylimääräistä vaivaa.
"Aikaa vievää touhua tämä on. Mietin, että pienempiä nukkeja olisi kiva tehdä vaikkapa televisiota katsellessa tai mökillä ollessa."