Siirin ja Topin rangat on väännetty rautalangasta valssiasentoon. Sormet on tehty piipunrasseista, joten nekin puristuvat hellästi lomittain.
Vielä kolme viikkoa pariskunta tanssii Oulun pääkirjaston aulan vitriineissä. Esillä on Pohjois-Suomen Nukkeyhdistyksen ensimmäinen suurempi näyttely.
Nukkeharrastajat ovat innoissaan, sillä taiteenlajia ei ole heidän mielestään tarpeeksi arvostettu, ainakaan rahoituksessa.
Nyt kirjaston vitriinissä Topin superlonilihakset pullistelevat kuitenkin lupaavasti. Myös Siirin levyvanusta ja sukkahousuista tehty iho huokuu toivoa.
"Heillä on villatossutanssit menossa. On käyty saunassa ja illalla ollaan menossa ravintolaan", Toini Sorvari-Huhtanen sanoo. Siiriä ja Topia hän on tehnyt noin 50 tuntia.
Aivan lähellä on miniatyyri taidenäyttelystä. "Siellä näyttäisi olevan tarjolla kahvia ja shampanjaa. Absolutisteille on mehuakin", Rauni Huttunen tutkii. Hän siirtyy oman nukkehuoneensa kohdalle.
Kaikki aika
nukeille
Huttusen huoneissa jäljitellään 1800-luvun henkeä. Puuterirasian kannesta on löytynyt taulu seinälle, mutta seinävaatteeseen Huttusen on pitänyt itse tehdä 20 000 pistoa. Samoin lattiamattoon.
"Siivoamiset jäävät. Ruuanlaittokin on jäänyt heikoksi", Huttunen tunnustaa.
"Se on kyllä totta", myötäilee Outi Helama-Pietilä, joka on koko ajan siirtänyt kevätsiivoustaan. Nukkeharrastajat kokoontuvat kylläkin vain kerran kuukaudessa, mutta kotona harrastukseen menee kaikki aika.
Eläkepäivillään Helama-Pietilä on innostunut toteuttamaan nuoruuden haavettaan tosissaan. "Halusin sisustusarkkitehdiksi. Tässähän saa sisustaa."
Teemana ovatkin miniatyyrit. Niitä Pohjois-Suomen nukkeharrastajat ovat käyneet porukalla katsomassa syksyllä Tukholman messuilla. Suurena haaveena on päästä joskus Lontoon messuille.
Avustusta
ei kuulu
Nukkeharrastajien yhdistykseen kuuluu 45 jäsentä, mutta kirjaston näyttely voi poikia uusia tulokkaita.
Harrastajat toivovatkin kaupungilta kokoontumistiloja tai edes avustusta, jotta harrastus saisi näkyvyyttä.
"Haaveena on oma nukkemuseo, jonne nuket voisi testamentata", Toini Sorvari-Huhtanen innostuu. Hän on myös yhdistyksen lehden Mökö-Uutisten päätoimittaja ja taittaja.
Nyt nukkeja kertyy, sillä niistä ei luovuta. "Vain pitkin hampain myydään. Sitten surraan jälkeenpäin", hän sanoo. Nuket ovat kuin lapsia, jotka tekijä on synnyttänyt.
Kaupungin tukea nukkeharrastajat perustelevat sillä, että harrastus on taidetta siinä missä kuvanveistokin. Sorvari-Huhtanenkin on tehnyt näköisnukkeja muun muassa poliitikoista. Materiaali vain on eri.
Kirjaston aulassa nukkeharrastajat siirtyvät esittelemään nukkejaan vitriininurkan taakse. Ensimmäisenä rivissä ovat Rauni Huttusen antiikkinuket, joiden ylle on kelpuutettu vain aitoa materiaalia: puuvillaa, silkkiä ja pellavaa.
Seuraavaksi rivissä on lisää miniatyyrejä. Kirjaston pieneen vitriiniin on sopinut pelkästään huoneita, itse nukketalot olisivat valtavia rakennelmia.
Kaiken lisäksi ne eivät valmistu koskaan täysin.