Piteå Dansar och Ler -festivaali
22.-26.7. Lisätietoa www.pdol.se
Puolipilvinen kesäpäivä Pohjanlahden rannalla on pyörähtänyt käyntiin. Ruotsin kuningaskunnan kuopattomat ja tasaiset asvalttitiet vilisevät auton renkaiden alla. Moottoriliikennetie on turvalliseksi rakennettu, ja punasiniset linja-autopysäkit seisovat tasaisin välimatkoin vehmaisessa ja rauhallisessa ympäristössä.
309 kilometrin päässä Oulusta sijaitsee Piteån kaupunki. Kaupungissa on 22 600 asukasta, ja koko kunnassa 40 363. Kaupungin keskusta käsittää yhden ison kadun ja muutaman pienemmän sivukujan. Arki-iltana pääkadun ainoaan istuskelupaikkaan kokoontuvat niin keski-ikäiset vanhemmat pikkulastensa kanssa kuin saman perheen teinipoika oman porukkansa kera.
Kahvilaan saapuvilla nuorilla kaupunkilaisilla on niin trendikkäät habitukset, että hetken voisi luulla olevansa keskellä Tukholman viileintä aluetta.
Piteå on teollisuuskaupunki, joka herää eloon heinäkuun viimeisenä viikonloppuna, jolloin kaupungissa järjestetään Piteå Dansar och Ler -festivaali. Festivaali on Ruotsin suurin katufestari, ja se kerää paikalle massiiviset 120 000 kävijää.
Festivaali järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1961, jonka jälkeen se järjestettiin vuosittain vuoteen 1973 saakka. 70-luvun jälkeen festari oli tauolla vuoteen 1990.
Festivaalitoimisto sijaitsee Perämeren rannalla punaisessa puutalossa. Tyylikkäät valkoiset Macit seisovat trendikkään avokonttorin pöydillä. Nuori, muotitietoinen festivaalien toimitusjohtaja Jan Wimander ottaa vieraat vastaan iloisesti hymyillen.
Wimander oli aiemmin monta vuotta festareilla kesätöissä, kunnes hän vuonna 2006 nousi toimitusjohtajan paikalle. Hän uskoo, että yksi syy festivaalien suosioon on paikan sijainti. Pohjois-Ruotsissa kun ei järjestetä muita suuria festareita lainkaan.
Wimander kehuu estoitta tapahtuman monipuolisuutta ja ainutlaatuisuutta. "Meillä on vuosittain paljon hauskoja yksityiskohtia. Tänä vuonna uutuutena on Vattenbar, jonka tarkoituksena on muistuttaa juhlakansaa juomaan vettä alkoholiannosten ja tanssimisen välissä. Vesibaarissa tarjottava vesi tulee suoraan hanasta, jolla haluamme kiinnittää huomiota pulloveden kulutukseen ja epäekologisuuteen."
Festarin pyörittämiseen tarvitaan Wimanderin lisäksi kolme täyspäiväistä työntekijää, 10 kesäapulaista ja lähes 500 vapaaehtoista. "Apunamme on runsaasti paikallisia urheiluseuroja. Ilman heidän panostaan juhlia ei pystyisi järjestämään."
Wimander päätti ensimmäisenä johtajavuonnaan tavasta, jolla valitaan osa artistibuukkauksista. "Valitsemme joka vuosi kolme bändiä, joiden nimet julkaisemme nettisivuillamme ja kävijät saavat äänestää, minkä yhtyeistä he haluavat esiintymään festareille. Tämä on mielestäni paras tapa mitata, mitä vieraat haluavat kuulla."
Festareilla esiintyy yli 50 bändiä. Niiden lisäksi paikalla järjestetään tapahtumia, työpajoja sekä ruokakuja, jolla tarjotaan ruokaelämyksiä laidasta laitaan. "Vuosittain tapahtuman aloittaa lapsikuoro. Kuoro laulaa tunnettuja rokkilauluja. Kuororivit ovat avoimet niin paikallisille lapsille kuin festarivieraiden jälkikasvullekin."
Festareiden ohjelma jaottuu selkeästi kahteen osaan. Päivän tapahtumat ovat enemmän perheille suunnattuja ja iltamenot taas houkuttelevat nuoria ja nuoria aikuisia juhlimaan. Festari haluaa kuitenkin kantaa vastuunsa, joten nuorille on suunnattu oma kampanja, jonka avulla halutaan puuttua teini-ikäisten alkoholinkäyttöön.
"Uskomme ennemmin porkkanaan kuin keppiin. Paikalliset nuoret voivat halutessaan sitoutua ennen festareita olemaan käyttämättä alkoholia. Kun he sitten yöllä poistuvat festarialueelta, heidät puhallutetaan ja jokainen, joka puhaltaa nollat, saa leffalipun. Niiden vanhemmille, joilla on alkoholia veressä, lähtee tieto siitä, moneltako nuori on puhallutettu ja kuinka paljon hän on puhaltanut. Näin tieto alkoholinkäytöstä kantautuu myös kotiin."
Kymmenien tuhansien festarivieraiden valuminen kaupunkiin vaikuttaa kaikkien elämään. Hotellit täyttyvät turisteista samoin kuin camping-alueet. Virallisten yösijojen lisäksi kaupungista löytyy epävirallisempiakin majoitusmuotoja, kuten Ulla Lundbergin, 76, pihamökki.
Lundberg muutti Piteåån 16 vuotta sitten, kun hänen miehensä jäi eläkkeellä. Sitä ennen pari oli asunut kahden tyttärensä kanssa Kiirunassa. Lundberg oppi suomen kielen pikkutyttönä äidiltään. Vaikka rouva ei ole päässyt puhumaan suomea vuosiin, ei sitä uskoisi. Lundbeg laskettelee leveää tornion murretta leikiten.
Tiilitalon pihalla seisova musta puumökki pitää sisällään kaksi sänkyä ja Lundbergin pyörän. Pyörä tosin on siellä vain säilytyksessä. Mökin ikkunoita koristavat somat verhot ja sisällä tuoksuu puu.
Ensimmäisen kerran Ulla vuokrasi pihamökkiään 13 vuotta sitten. Kaupungissa järjestettiin suuret messut, eikä yhdelle osallistujista ollutkaan yösijaa. Ystävä kaupungin matkatoimistosta soitti Ullalle ja pyysi apua. "Minulla oli juuri silloin veli ja hänen vaimonsa käymässä, mutta sanoin, että seuraavana päivänä voi tulla, ja niin pihamökki pääsi uuteen käyttöön." Sittemin Lundbergin mökissä ovat yöpyneet niin festarivieraat kuin ohikulkumatkalla olevat turistit. Rouvalle mökistä tulevia voittoja tärkeämpää on seura.
Millaista Lundbergin mielestä elo sitten on juhlien aikana? "Ihmisiä on täällä aivan hirviästi! Musiikki kuuluu tänne meille asti. Kaupungilla ihmiset ovat innoissaan, ja kaikkialla on melkoista hulinaa. Kaupoissa riittää porukkaa aamusta iltaan, ja sehän on tietenkin hyväksi kaupoille. Kaikki ovat hyvällä mielellä ja hilpeitä."
Wimanderin mielestä suurin ongelma bändejä buukatessa on sijainti. "Harvat yhtyeet haluavat lähteä näin pohjoiseen. Siitä huolimatta olemme onnistuneet joka vuosi saamaan kovan luokan esiintyjiä paikalle." Toki kaikkien yhtyeiden kohdalla ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan, sillä omassakin lammessa uiskentelee uskottavia vonkaleita.
Piteån kauppakeskus heräilee perjantaihin. Myyjät aukaisevat kauppojen ovia ja asettelevat ständejä käytäville. Kaksi nuorta rokkaria hakee aamukahveja ja hieraisee unenrippeitä silmistä. Fredrik Johansson ja Thomas Östensson tervehtivät tuttuja matkalla kahvilan rauhalliseen nurkkaan. Laulaja Peter Jonsson ja rumpali Mikael Holmberg kiiruhtavat paikalle jälkijunassa.
Collision Coursen viisihenkinen yhtye perustettiin kolme vuotta sitten. "Thomasta, joka soittaa kitaraa, lukuunottamatta olemme kaikki täältä kotoisin. Olemme soittaneet kerran aiemminkin PDOL -festareilla. Se oli samana vuonna, jona bändimme perustettiin", basisti Johansson kertoo.
"Oli melko hurjaa soittaa suurella lavalla niin nopeasti. Käytännössä taisimme olla olleet kasassa kuusi kuukautta", Jonsson jatkaa.
Bändin jäsenet kuvailevat musiikkinsa olevan hiukan hevimpää amerikkalaista rokkia. Bändille festarit ovat tilaisuus päästä näyttämään kykynsä suurelle yleisölle. "Festareiden aikaan kaupunki herää eloon. Kaikki ovat iloisia ja täynnä elämää. On mahtavaa, että kaupungissa järjestetään muutakin kuin jalisturnauksia ja konferensseja", Östensson sanoo.
Östenssonia lukuunottamatta pojat ovat käyneet festreilla pienestä asti. Kaikkien mielestä on hienoa päästä esiintymään kotikaupunkiin ja perheiden ja ystävien eteen. "On mahtavaa päästä esiintymään isolle lavalla, ison äänentoiston kanssa. Kaupunki on aivan eri paikka festareiden aikaan", Johansson tuumaa.
Aurinko yrittää pilkistää pilvien välistä, mutta mereltä nousee tumma pilvimassa. Kaupunkilaiset ovat tohkeissaan lähestyvästä juhlasta. Niin nuoret kuin vanhat ottavat tuhannet turistit ilosylin vastaan. "Ihmisiä on niin paljon. Olo on kuin eläisi suurkaupungissa, ja samalla tapaa monia heistä, jotka ovat aikoja sitten muuttaneet etelään", ostoksilta palaava Jessica Lee, 19, intoilee.