Olitko katsomassa eilen illalla Ari Koivusta Club Teatrialla? Olit vai? Harmi, sillä sille ei voi enää mitään. Mielivaltaisen tuomariston täydet pisteet jaetaan niille, jotka eivät olleet paikalla.
Syötkö ruokaa, jonka tiedät kokatun sukupuuttoon kuolevasta eläinlajista? Hyväksytkö, että talosi rakennetaan puusta, joka on saatu katoavaa sademetsää hakkaamalla? Ostatko vaatteen, joka on valmistettu orja- ja lapsityövoimaa käyttäen?
Et. Miksi sitten olit Ari Koivusta katsomassa?
Hevi-Ari, tuo lahtelainen Idols-voittaja, edustaa kaikkea, mitä Idols-voittajan ei tulisi edustaa. Idoli - mikäli Idols-kisassa on tarkoitus luoda nuorisolle idoleita - on palvottu julkisuuden henkilö. Palvontaan liittyy halu samankaltaisuuteen, pyrkimys kopioida idolinsa toimintatapoja.
Suomessa on asiat huonosti, kun Ari Koivusesta on leivottu maamme virallinen roolimalli. Pelottavinta on ajatella sitä, mihin 23 vuotta täyttävä Koivunen vielä ehtii ennen eläkeikää.
Pikkupoika, jolla on jumalainen ääni ja joka käyttäytyy kuin epäjumala, on vaarallinen yhdistelmä.
Se ei elämässä riitä, että osaa heiluttaa päätään hiukset liehuen hevimusiikin tahdissa menemättä pyörälle päästään. Tai osaa näyttää sitä merkkiä, joka ei tarkoita pirun sarvia.
Ilon tuominen ihmisten arkeen - sitähän karaokeisäntä tekee - on sinällään kunnioitettavaa, mutta peruskoulun jälkeen olisi tietysti turvallisempaa hankkia jokin suurempaa luottamusta herättävä ammatti. Ammatti, jossa ei opetella käyttämään alkoholia, niin kuin Koivuselle tässä mikrofonivirkailijan ammatissa kävi.
Koivunen kokeili pariin otteeseen opiskelua, mutta se ei maistunut. Hän treenasi mieluummin biljardia ja aloitti myös pokerin pelaamisen. Mitä sanoisi tähän perinteisten työmiesten ikoni, halonhakkaaja Juha Mieto, jonka mielestä armeijassa oppi vain laiskaksi?
Jääköön, notta, arvailujen varaan.
Mieto tietää, että urheilussakin on idoleita. Myös sellaisia idoleita, jotka sortuvat lavealle tielle. Dopingilla saa pahaa aikaan vain itselleen, ellei henkisiä haavoja penkkiurheilijoille lasketa.
Mutta rattijuopumus. Siinä pelleillään toisten terveydellä. Mikä idoli se semmoinen on, joka harrastaa rikollista ja tuomittavaa toimintaa?
Luulisi pistävän nöyräksi, mutta ei. Päinvastoin: Koivunen räksyttää itseään vanhemmille, kokeneemmille, enemmän saavuttaneille. Arvostelee heidän ansioitaan. Pilkkaa ja vähättelee.
Vetää hiljaiseksi. Tässäkö on tulevaisuus? Itseluottamusta uhkuvan nuorison valtaannousu. Hyvinvoinnin rakentajien polkeminen tylysti jalkoihin. Ylpeys. Röyhkeys. Kunnioituksen puute. Kapinointi auktoriteetteja vastaan.
Meno on kuin peruskoulun ala-asteella: oppilaat uhkaavat oikeudella, eivätkä opettajat jälki-istunnolla tai karttakepillä, kuten ennen. Kasvata siinä sitten mallikelpoisia kansalaisia kuriin ja nuhteeseen.
Tekisi mieli kirota, mutta se on ruma tapa ja väärin entisiä opettajiani kohtaan.