Kesä 1995. NHL:n varaustilaisuus Edmonton Coliseumissa on edennyt neljännelle kierrokselle, kun liigan pohjasakkaan kuuluva Hartford Whalers tekee valintansa numerolla 87.
Sami Kapanen on seuralle minimaalisen riskin ja mahdollisen suuren – mutta ei kovin todennäköisen – palkinnon sijoitus.
”Ei noin pieni mies (178 senttiä ja 82 kiloa) NHL:ssä pärjää”, kuuluu monien irvileukojen tuomio.
Syyskuu 2008. Kapanen, 35, astelee SM-liigan avaustapahtumassa toimittajien eteen. 13 vuoden aikana on tapahtunut paljon, enemmän kuin kukaan uskoi. Kapanen on yli 800 ottelun arvostettu NHL-veteraani, upporikas – NHL:stä kertyi palkkatuloja yli 18 miljoonaa dollaria – ja kasvattajaseuransa KalPa:n pääomistaja.
Ei huonosti mieheltä, jonka ei pitänyt pelata NHL:ssä otteluakaan. Kapanen voisi kuitata kriitikoille takaisin.
Voisi vaan ei halua.
”Jos haihattelee menneisyyden perään, siihen jumiutuu”, Kapanen hymähtää.
Juuri nyt Kapasella on tärkeämpää tekemistä kuin menneiden muistelu. KalPa Hockey Oy:n puheenjohtaja aikoo nostaa seuran SM-liigan pohjalta keskikastiin – ja tekee sen urakoimalla sekä toimistolla että kaukalossa.
Kapanen on SM-liigakauden 2008–2009 seuratuin pelaaja. Hyökkääjä, jota puolustajat taklaavat ja hakkaavat kovempaa kuin ketään muuta. Eri asia on, vaikuttaako hiillostus Kapaseen.
Sisupussi, jolta on leikattu käytännössä kaikki mahdolliset paikat ja jolta on lyöty hampaat kurkkuun useammin kuin kerran, ei hätkähdä enää mistään.
NHL opetti, kouli ja kovetti.
Skandaaleja turha hakea
Pohjois-Amerikan vuosien perintöä on pettämätön tyylitaju. Kapanen käyttää trendikkäitä pukuja ja hiukset on aina kammattu huolellisesti. Joku voisi pitää yleisolemusta keikarimaisena – ja tehdä täydellisen virhearvion.
On vaikea kuvitella Kapasta nöyrempää ihmistä. Miljoonat eivät ole muuttaneet miestä, joka kohtelee kaikkia kunnioittavasti.
Kapanen on kiekkopiirien kummajainen. Kummajainen siksi, että kukaan ei puhu hänestä pahaa selän takana.
”Hän ei koskaan tuo itseään esille. Ennen kaikkea hän on nöyrä itse peliä kohtaan”, eräs Kapasen uraa läheltä seurannut kiekkovaikuttaja kuvailee.
Kapasesta ei saa revittyä skandaaliotsikoita. Hän ei sekoile yöelämässä, vaan elää askeettista huippu-urheilijan elämää, johon suurimman sisällön antaa oma perhe. Lapset Kasperi, Cassandra, Camilla ja Konsta sekä Petra-vaimo ovat Kapaselle kaikki kaikessa.
”Sami on hyvä pelaaja, mutta ennen kaikkea hyvä perheenisä”, Kapasen Hannu-isä vahvistaa.
Kaukaloiden kameleontti
Kapanen loi Pohjois-Amerikassa uran, jonka loistokkuudesta kaikilla ei ole käsitystä. Avainsana oli ja on monipuolisuus.
Kapanen on kaukaloiden kameleontti, joka sopeutuu rooliin kuin rooliin. NHL-uran alkutaipaleella hyökkääjä toimi Kärppien Antti Aarnion kaltaisena taklaavana täsmäohjuksena. Pian kaikille valkeni, että nelosketjussa Kapasen kyvyt menevät hukkaan.
Kapanen hivuttautui nopeasti kärkiketjuihin ja sai pelata jääkiekkoa haluamallaan tavalla. Tuloksena oli viisi peräkkäistä yli 20 maalin kautta Carolinan joukkueessa.
Helmikuussa 2003 Kapanen kaupattiin Carolinasta Philadelphiaan. Todellisen suuruutensa Kapanen todisti, kun hänet heitettiin Philadelphiassa yllättäen puolustajaksi.
Hommat hoituivat joka ilta, eikä Kapanen valittanut kohtelustaan julkisesti – ikinä.
Huippukuntoisen on helppo vaatia
Kapanen on täydellisyyden tavoittelijan prototyyppi. Kaikista ankarin hän on itselleen.
”Tämä kaivaa syvältä. Ihan sama millainen runkosarja oli alla”, Kapanen ruoski itseään vuoden 2002 tappiollisten Stanley Cup -finaalien jälkeen.
Runkosarjassa Kapanen oli iskenyt tehot 27+42=69, mutta loppuotteluissa tilastoihin kirjattiin vain kaksi syöttöpistettä.
”Urani suurin pettymys. Mikään ei varmaan tule edes lähelle. Ei edes Lillehammerin olympialaisten (1994) välierätappio”, Kapanen on todennut.
KalPa:n päävalmentaja Pekka Virta kritisoi toissa kauden päätteeksi pelaajiensa lepsua asennetta. Voi vain kuvitella, miten Kapanen reagoi mahdolliseen löysäilyyn. Silloin voi tapahtua ihmeiden ihme.
Se, että Kapanen suuttuu.
”Sami vaatii kaikilta kovaa työntekoa ja rehellisyyttä”, Hannu-isä tietää.
Kapasen on helppo vaatia. Ei vain pääomistajuutensa vuoksi vaan siksi, että hän on yhä joukkueensa kovakuntoisin urheilija.
